Kieli on yleisavain maahanmuuttajien kotoutumiseen

Mielipide 20.6.2010 07:00
Aziz Sheikhani

Monia suomalaisia ja maahanmuuttajia ihmetyttää se, miksi maahanmuuttajat eivät opi kunnolla suomea. Miksi pitkään Suomessa asunut maahanmuuttaja ei hallitse tätä kieltä? Onko kielikursseista höytyä?

Kuinka vuorovaikutuksen puute maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä vaikuttaa kielen kehittymättömyyteen? Missä määrin työnteko nopeuttaa kielitaidon kehittymistä? Millaista kielikoulutusta maahanmuuttajille tarjotaan? Miten maahanmuuttajat arvioivat myös itse omaa kielitaitoaan? Miksi maahanmuuttajilla ei ole motivaatiota opiskella kieltä? Pitääkö paikkansa, että suomen kieli on vaikea?

Suomen maahanmuuttopolitiikan päätavoite on kotouttaa maahanmuuttajat Suomeen. Kotoutumiskoulutuksen tavoitteena on antaa aikuisille maahanmuuttajille sellaiset kielelliset ja yhteiskunnalliset valmiudet, joiden avulla he pystyvät selviytymään jokapäiväisen elämän tilanteissa ja suuntautumaan koulutukseen ja työelämään.

Selvityksissä on nostettu esille kielitaidon merkitys. Koulutusorganisaatiot ovat vuosien varrella yrittäneet luoda kuvan, että ne pyrkivät tuottamaan laadukkaampaa ja tehokkaampaa opetusta. Tuntuu siltä, että maahanmuuttajat ovat eksyneet erilaisten organisaatioiden ja projektien suunnitelmiin, ja asiat ovat toistuneet vuodesta toiseen.

Ensi silmäyksellä jokainen meistä ehkä kyseenalaistaa koulutuksen laadun, tehokkuuden tai vaikuttavuuden, mutta koulutus on vain yksi tekijä monien muiden tekijöiden joukossa.

 

Maahanmuuttajien suomen kielen opetus sekä kouluissa että aikuiskoulutuskeskuksissa perustuu oletukseen, että maahanmuuttaja ei voi oppia eikä tarvitse opetellakaan kieltä perinpohjin. Ensinnäkin oppilaille, joiden äidinkieli ei ole suomi, opetetaan suomea toisena kielenä. Tämä opetus koskee niitäkin oppilaita, jotka ovat syntyneet Suomessa. Tällä tavalla maahanmuuttajalapsille opetetaan pienestä pitäen, että he ovat toisen luokan kansalaisia.

Aikuiskoulutuskeskukset ovat käyttäneet tilannetta hyväkseen, ja niille pääasia on ollut koulutuksen ylläpito ja jatkuvuus. Koulutuksen arviointi ja sen laadun seuraaminen säännöllisesti on hyvä asia, mutta tätä ei ole harrastettu kovin paljon. Opettajien ja opetuksen menetelmätkin ovat puutteellisia, ja siksi monet suunnitelmat jäävät toteutumatta.

Yhteiskunnan ja ympäristön merkitystä kielen oppimiseen ja käyttöön ei voi aliarvioida. Kieli on yleisavain maahanmuuttajien kotoutumiseen, mutta se ei yksin tehoa. Maahanmuuttajien osallistuminen yhteiskuntaan on lähes olematon. Työ kotiuttaa tähän yhteiskuntaan, mutta maahanmuuttajat eivät ole osallisina erityisesti julkisella sektorilla. Vuorovaikutus – ja tässä tapauksessa sen puute – on yksi merkittävä tekijä kielen oppimisessa.

 

Suomalainen mediakin on tärkeä osatekijä, mutta maahanmuuttajille ei ole annettu mahdollisuutta toimia mediassa. Kun ei anneta riittävästi tilaa kielen käyttöön, maahanmuuttajalla ei enää ole kiinnostusta oppia kieltä ja alkaa välinpitämättömyyden vaihe. Maahanmuuttajien aliedustus poliittisessa päätöksenteossa ja kaikilla muilla yhteiskunnan sektoreilla estää kotoutumissuunnitelman toteutumisen.

Maahanmuuttaja kysyy itseltään, miksi minun pitää oppia suomea. Tähän voi vain yhteiskunta vastata – ja oppimisen mahdollisuuden antaminen maahanmuuttajille on ratkaisevaa.

Maahanmuuttajien oleminen kurssilla vuodesta toiseen ei ole Suomen hyväksi eikä kotiuta ulkomaalaisiakaan. Kotoutuminen alkaa, kun tuntee itsensä yhteiskunnan jäseneksi. En tunne monia maahanmuuttajia, jotka katsovat itsensä yhteiskunnan tasa-arvoisiksi jäseniksi. Kielellä on tässä vain oma osuutensa.

Kirjoittaja Aziz Sheikhani on yhteiskuntatieteiden maisteri ja tohtorikandidaatti.