Keskusta tarjoaa toimittajille herkullisen henkilögallerian

Mielipide 17.10.2009 16:01
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Politiikan viehätys piilee inhimillisessä toiminnassa.

Vaalirahaskandaalin tiimellyksessä on taas toisteltu vanhaa väitettä, jonka mukaan etelän media ja erityisesti Kehä kolmosen sisäpuolella asuvat toimittajat vainoaisivat systemaattisesti keskustaa ja keskustalaisia.

Höpönlöpön.

Todellisuudessa me politiikan toimittajat emme voisi elää ilman keskustaa. Meille on kehittynyt vakava riippuvuussuhde siihen. Jos keskustaa ei olisi vielä perustettu, se pitäisi äkkiä keksiä.

Juhlapuheissa tavataan sanoa, että politiikassakin pitäisi kirjoittaa asioista eikä ihmisistä. Oikeasti kukaan ei kuitenkaan ole politiikan toimittajana sen takia, että saisi tehdä loputtomasti juttuja, kuinka Euroopan unionin yhteisöoikeudellisen pilarin yhteensovittamisessa on komission senjasen pääosaston mukaan törmätty jäsenvaltioiden kompetenssikompetenssia koskeviin ongelmiin.

Politiikan viehätys piilee ennen kaikkea siinä, että se kattaa kaikki inhimillisen toiminnan vivahteet. Politiikka on ahneutta, kähmintää, juonittelua, pettämistä, salailua, valheita, kiimaa, uhrauksia, ties mitä. Joskus tympäisevää, mutta parhaimmillaan suurta draamaa.

Keskustalla ja journalismilla on yksi yhteinen piirre: molemmat elävät ristiriidoista. Muissa puolueissa on välillä seesteisiäkin aikoja, mutta keskustassa on aina käynnissä jokin peli tai vähintään jälkipeli, jossa päitä putoaa ja ruumiita kerätään. Mitä muuta toimittaja voisi toivoa?

Keskusta on vuosien mittaan tarjonnut medialle myös niin herkullisen henkilögallerian, että muut puolueet eivät yhdessäkään pysty samaan. Eikä loppua tule: Jarmo ”Kelmi” Korhonen on luultavasti parasta mitä politiikan journalismille on tapahtunut sitten Paavo Väyrysen.

Politiikan toimittajan työ olisi kauheaa, jos kaikki puolueet olisivat kuin Rkp, jossa vain odotetaan, kuka istuva puheenjohtaja kulloinkin valitsee perintöprinssinsä. Tuskinpa niitä juttuja kukaan lukisikaan.

Emme me toimittajat siis ole ihan niin pahoja kuin keskustassa ajatellaan. Mutta kaksinaamaisia me olemme.

Julkisesti kauhistelemme ja paheksumme keskustaa minkä ehdimme, mutta hiljaa mielessämme olemme onnellisia, että puolue on juuri sellainen kuin on.

Mitä kelmimpi, sen parempi.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.