Keskusta tarjoaa toimittajille herkullisen henkilögallerian

Tuomo Lappalainen
Mielipide 17.10.2009 16:01

Politiikan viehätys piilee inhimillisessä toiminnassa.

Vaalirahaskandaalin tiimellyksessä on taas toisteltu vanhaa väitettä, jonka mukaan etelän media ja erityisesti Kehä kolmosen sisäpuolella asuvat toimittajat vainoaisivat systemaattisesti keskustaa ja keskustalaisia.

Höpönlöpön.

Todellisuudessa me politiikan toimittajat emme voisi elää ilman keskustaa. Meille on kehittynyt vakava riippuvuussuhde siihen. Jos keskustaa ei olisi vielä perustettu, se pitäisi äkkiä keksiä.

Juhlapuheissa tavataan sanoa, että politiikassakin pitäisi kirjoittaa asioista eikä ihmisistä. Oikeasti kukaan ei kuitenkaan ole politiikan toimittajana sen takia, että saisi tehdä loputtomasti juttuja, kuinka Euroopan unionin yhteisöoikeudellisen pilarin yhteensovittamisessa on komission senjasen pääosaston mukaan törmätty jäsenvaltioiden kompetenssikompetenssia koskeviin ongelmiin.

Politiikan viehätys piilee ennen kaikkea siinä, että se kattaa kaikki inhimillisen toiminnan vivahteet. Politiikka on ahneutta, kähmintää, juonittelua, pettämistä, salailua, valheita, kiimaa, uhrauksia, ties mitä. Joskus tympäisevää, mutta parhaimmillaan suurta draamaa.

Keskustalla ja journalismilla on yksi yhteinen piirre: molemmat elävät ristiriidoista. Muissa puolueissa on välillä seesteisiäkin aikoja, mutta keskustassa on aina käynnissä jokin peli tai vähintään jälkipeli, jossa päitä putoaa ja ruumiita kerätään. Mitä muuta toimittaja voisi toivoa?

Keskusta on vuosien mittaan tarjonnut medialle myös niin herkullisen henkilögallerian, että muut puolueet eivät yhdessäkään pysty samaan. Eikä loppua tule: Jarmo ”Kelmi” Korhonen on luultavasti parasta mitä politiikan journalismille on tapahtunut sitten Paavo Väyrysen.

Politiikan toimittajan työ olisi kauheaa, jos kaikki puolueet olisivat kuin Rkp, jossa vain odotetaan, kuka istuva puheenjohtaja kulloinkin valitsee perintöprinssinsä. Tuskinpa niitä juttuja kukaan lukisikaan.

Emme me toimittajat siis ole ihan niin pahoja kuin keskustassa ajatellaan. Mutta kaksinaamaisia me olemme.

Julkisesti kauhistelemme ja paheksumme keskustaa minkä ehdimme, mutta hiljaa mielessämme olemme onnellisia, että puolue on juuri sellainen kuin on.

Mitä kelmimpi, sen parempi.

Keskustelu

Herkullinen oli artikkeli. Tuo EU:n kompetenssi…pani ihan nauraa turskuttamaan.

Keskustalaisen paaministerin taytyy olla tarkkana kuin susi haaskalla. Taytyy kayttaa kaikki mahd. keinot jos voisi edes hiukan huitaista johonkin suuntaa.

Tuo varttifinski Timothy Cobrahan ei sitten saanut vastaanottaa saunaa. Oltaisiin katsottu lahjomaksi, mita suomalaiset poliitikot eivat ymmarra lainkaan.
Ei tullut sitten Timppa Tarja-rouvan korvapuusteja maistelemaan ja dioja katselemaan.

Paaministeri on laatinut alustavan ohjelman Kopran Timpan kutsumisesta Suomeen, paaministerin vieraaksi. Suunnitelman mukaan mentaisiin paaministerin salaiselle piilopirtille, jonnekin metsan siimeksiin. Kylpea ropsautettaisiin, syotaisiin paaministerin tekemaa lankkupihvia tuppipottujen kera. Aaamulla, pikku nassuttelun jalkeen, muistamattoman munakas trimmaisi herrat taas uusiin koitoksiin.
Talla vierailulla paaministeri nayttaisi presidentille pitkaa nenaa. Hah, siitas sait! Syo itse korvapuustisi!

On vain tullut pieni mutka suunnitelmaan. Paaministeri ei muista missa se mokki on. Sen muistaa etta ’metsan siimeksessa pien villi ruusunen’…Ruusuja kasvaa mokin ymparilla. Myos sen han muistaa etta lankuista tama pikku tupanen on tehty.
Paaministeri on noyrtynyt ja meilannut eraalle Villille Ruususelle. On kysynyt muistaisiko tama mokin sijainnin. Oli Ruusunen sanonut etta muistaa missa mokki on ja muistaa mita siella on touhuttu. Suostuu kertomaan tietonsa jos pm hoitelee hanet Big Brotheliin tai ainakin Aamu-tv:n.

Paaministerin meilatessa eras toinen ministeri tuli selan taakse. Talla ministerilla on politiikassa hyodyllinen kyky. Silmat voivat toimia ikaankuin eri tahtiin. Oikea silma on suuntautunut nakemaan kauas, Suomen tulevaisuuteen ja Kohtaloon. Vasen palyilee olisiko jossain lahelle jotain mita voisi kayttaa poliittisen karrieerin edistamiseen.

Tama ministeri oli pyytanyt paasta mukaan poikien illanviettoon. Haluaisi tavata Timpan, joka astrologina voisi kertoa koska se Nostradamuksen ennustus toteutuu ja hanesta tulee Suomen presidentti. Han voisi myos tanhuta, nakisi Timppa mieten monilahjakkaita poliittisia paattajia Suomessa on.

Oli pm melkein tuohtunut. Oli sanonut ettei tama ministeri muutenkaan ole ilo silmalle ja etta viela pitaisi katsella kun tama koikkelehtii kellit paljaina tuvan lankkulattialla…Ei kiitos! Etoo jo ajatuskin!
Ja, oli pm lisannyt, hanki itse oma astrologisi. Kykyja on. Silloin vanhaan hyvaan aikaan ministerilla oli ihan oma HEMRYSSAN (pm ei voinut sanoa tata suomeksi, kielitteleevat viela Moskovaan etta pm kayttaa sopimattomia sanoja).

Toinen ministeri ehdotti lehmankauppoja. Han on kirjoittamassa jatko-osaa kirjasarjaansa, ja jos pm suostuu hanet mokilleen ottamaan, han ei kerro…..

Saakohan Timppa luvan tulla Suomeen?

”Politiikan viehätys piilee ennen kaikkea siinä, että se kattaa kaikki inhimillisen toiminnan vivahteet. Politiikka on ahneutta, kähmintää, juonittelua, pettämistä, salailua, valheita, kiimaa, uhrauksia, ties mitä. Joskus tympäisevää, mutta parhaimmillaan suurta draamaa.”

Jos Tuomo Lapplainen on oikeassa, elämme Totalitariassa.

Miksi minut syyllistetään?, moni kysyy Yle-maksusta.

Totalitaria-valtioissa, kun syyllinen havaitaan, niin tämän syyttömiä sukulaisia ja naapureitakin rangaistaan, vaikkeivät he ole mitenkään syyllisiä tuon yksittäisen henkilön väärintekemiseen. Miksi TV:ttömiä syyllistetään?

Moni tahtoo esimerkiksi taloudellisen tilanteen tähden jättää TV:n katsomisen pois, tai sitten ihan muuten vain / muista syistä, näin eräs nimimerkki blogikeskustelussa.

Moni kokee hyvät interaktiiviset nettiyhteydet yksisuuntaisen ”propagandakone” Ylen palveluja tärkeämmiksi.

Toimittajat(politiikan) ovat itseriittoisia mielestään kaikkitietäviä sopulinpoikasia
joista ei kaikista isona tule oikeita sopuleita lehtien käyttöön ja rahankerääjiksi kustantajalle.
Valitaen sitä että me lukiat ja lehtien ostajat olemme syyllisiä sillä tätähän me haluamme.
ps suuri kiitos ylläolevasta kepu-analyysistä,kyllä teki hyvää.
ps2.koskee myös radiota ja televisiota ja niiden toimittajia.

Veka viittilöi oikeaan suuntaan. Mitenkään muuten ei ole selitettävissä että rkp istuu vuosikymmenestä toiseen hallituksissa ilman minkäänlaista kritiikkiä kuin että toimittajat pelkäävät!