Kesä on ihan kesken

Mielipide 25.8.2013 15:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Radionkuuntelu on kesällä sietämätöntä. Kesäpäivänseisauksesta lähtien liki jokainen ammatikseenäänessäolija katsoo työvuoronsa aikana tarpeelliseksi ilmoittaa, että ei kesä vielä ohi ole tai että kohti syksyä mennään tai että nyt se kyllä on niin, että kesä alkaa olla ohi.

Jaakkokin teki minkä teki. Ja soitetaanpa sitten se yksi Mamba-yhtyeen laulu.

Ei radio ole sietämätön siksi, että haluaisin elää ikuisen suven illuusiossa, vaan siksi, etten haluaisi alistua tähän keinotekoiseen maansuruun.

Minulle väitetään, että minunkin pitäisi olla koko ajan niin pirun tietoinen siitä, kuinka tämä myyttinen onnenaika koko ajan valuu käsistä.

Tätä raskasta taakkaa kantaa myös kevyt musiikki: mistä muusta kertoo klassikko Pitkä kuuma kesä kuin kesän lyhyydestä. Suvivirsikään ei ole synnitön.

Itsensä ihan vakavasti ottava iltapäivälehdistö yhtyy kuoroon: Superkesä tulossa – katso ennusteet! Ahdistaako töihinpaluu – toimi näin.

Naistenlehdet taas tunnelmoivat syksyisin punaviinin ja kynttilöiden ihanuudesta. Totta varmaan monelle, mutta lehtien kärkkäydessä syksyn ihasteluun on siinäkin lohduttamisen makua.

Jos tämä tykitys ei luo ja ylläpidä kansallista menettäjyyden identiteettiä, niin syön sandaalini. Suomi-laivan miehistön moraalia nakertaa miehistö ihan itse.

Minulle kesä on se vuodenaika, jolloin ei ole liukasta. Sitten on se toinen vuodenaika, jolloin on liukasta.

Niiden varrella lämpötilat vaihtelevat, juhlapäivät ja matkat seuraavat toisiaan, onnen hetket tulevat tai jättävät tulematta vuodenaikaan katsomatta.

Huolettomimpia ovat ne ajat vuodesta, jolloin ei tarvitse suojautua auringolta, sääskiltä eikä pakkaselta.

Pakkoko meidän on psyykata toisiamme ihan joukkotiedotusvälineiden voimin siihen, että vain kesällä voi olla onnellinen? Eikö masennusta sikiä muutenkin riittävästi?

Vielä on elämää jäljellä, vielä tulee kaikenlaisia päiviä, vielä voit löytää ystävän, vielä tilaisuuden saat.