Kenelle kiiltokuvamaiset ylioppilasliitteet on tehty?

Mielipide 2.6.2012 11:00
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Noinko se meni? Tuoltako me näytimme? Tiesikö oikeastaan kukaan, mitä halusi? Miten niin voileipäkakun uusi tuleminen? Mistä lähtien sitä ei ole syöty?

Iltapäivälehtien Ylioppilaat 2012 -liitteitä lukiessa tuntuu, kuin tutkisi jotain uutta ja ihmeellistä ihmisrotua. Se rotu on määrätietoinen, reipas ja kirkassilmäinen.

Siis suurimmaksi osaksi kaikkea muuta kuin mitä nuoret ylioppilasiässä ovat.

Liitteistä ei löydy näsäviisaita tai epävarmasti pälyileviä nuoria, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä aikovat tulevaisuudessa tehdä.

Liitteiden haastateltavista ei myöskään näy kirjoitusten aikainen mielipuolinen jakso: karkeilla eläminen, yömyöhään lukeminen, edellisvuosien ylioppilasvihkojen paniikinomainen selaaminen…

Päinvastoin. Suurin osa ylioppilasliitteiden nuorista on suorittanut kirjoitukset jonkin ohessa, mikä on kuin keskisormennäyttö niille, jotka ovat keskittyneet vain kirjoituksiin ja panneet siksi aikaa jäähylle koko muun elämän. Yhteensä 92 sivua (Iltasanomat 48 sivua ja Iltalehti 44 sivua) tuntuvat kysyvän: ottiks joku urpo nää tosissaan, vaikkei kirjottanu ees yheksää ällää?

Kenelle kiiltokuvamaiset ylioppilasliitteet oikeastaan on tehty?

Sen kevään ylioppilaille? Ylioppilaiden vanhemmille? Kaikille ja ei kenellekään. Vähän niin kuin joulukatalogit, joiden peittelemätön sanoma julistaa: on vain yksi tapa tehdä tämä oikein, eli suorittaa kaikki, mitä juhlaan kuuluu.

Ja suorittamistahan juhlaan kuuluu – kuten liitteistä voi lukea! On komeita kakkuja, kalliita juhlavaatteita, persoonallisia ylioppilaskuvia ja tietenkin juhlakalu, joka hehkuu nuoruutta, vapautta ja raikkautta sekä kulkee vanhemmistaan välittämättä rohkeasti omia polkujaan (kauppakorkeaan tai teatterikorkeakouluun).

Jos nyt hetkeksi unohtaa saivartelun, niin ylioppilasliitteisiin toivoisin vähän muutakin näkökulmaa kuin ”menestyvät nuoret”.

Ehkä joskus voitaisiin haastatella niitä, jotka valitsivat väärän koulun. Tai niitä, jotka pääsivät sisään johonkin oppilaitokseen vasta viidennellä yrittämällä sen sijaan, että vain menivät sinne.

Tai kenties joku vuosi voisi tehdä liitteen aihepiiristä ”välivuosi”. Sehän tarkoittaa (useimmille) samaa kuin hanttihommat, eikä suinkaan reissaamista loputtoman matkakassan turvin ympäri Eurooppaa.