Kohti valtiokaupunkeja
Kaupunkien rooli maailmanpolitiikassa kasvaa. Ne ottavat kantaa jopa ydinaseisiin.
Ovatko kaupungit pelkkiä maailmanpolitiikan kulisseja, catering-firmoja ja pysäköinninvalvojia? Tätä pohdittiin Helsingissä, kun Kauppatori suljettiin ja liikennettä rajoitettiin Venäjän presidentin vierailun takia. Heräsi keskustelua siitä, missä määrin kaupungin elämää sopii häiritä laajoja turvatoimia vaativilla valtiovierailuilla. Eivätkö presidentit olisi voineet tavata jossain muualla, jossain, missä häiriötä aiheutuisi harvemmille?
Suuri kansainvälinen tapahtuma voi olla kaupungille imagovoitto. Se voi hyötyä myös taloudellisesti. Toisaalta kaupungin pitää ottaa huomioon harmi ja kustannukset, joita turvatoimista koituu kauppiaille, autoilijoille tai jalankulkijoille.
Entä jos kaupunki ei suostuisikaan tällaisen valtioiden välisen politiikan näyttämöksi? Sanoisi vain, että kiitos ei, meillä kaupunkivierailut menevät valtiovierailujen edelle. Tuntuu selvältä, ettei näin sanottaisi, sillä onhan kaupunki jotenkin valtiolle alisteinen. Kaupungit ovat valtion alueella, ja pääkaupunki on juuri valtion pääkaupunki. Valtio säätää lait, kansalaiset ovat valtion kansalaisia. Mutta kaupungeilla ja kunnilla on oma autonomiansa, oma veronkanto-oikeutensa ja omat asukkaansa. Niillä voi olla myös oma politiikkansa.
Kirjoittaja on kansainvälisen politiikan dosentti, jonka erityisalaa on eurooppalainen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikka.
