Kansalaiset eivät ole lapsia, joille tietyistä asioista ei sovi puhua

Mielipide 18.9.2011 16:01

Suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun eriskummallinen piirre on se, että sen keskeisenä juonteena on paheksua julkista keskustelua. Asuessani Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa en havainnut tätä taipumusta. Kehittyneessä demokratiassa päätöksenteko on avoimesti esillä julkisessa harkinnassa, jotta asiantuntijat ja kansalaiset voivat vaikuttaa päätösten sisältöön.

Viime kuukausinakin on kuultu puheenvuoroja, joissa on paheksuttu hallituspuolueiden eripuraisuutta ja julkista keskustelua esimerkiksi valtion budjetista ja taloustilanteesta.

On erikoista, että vastuullista päätöksentekoa haluavat pitävät keinona päämäärän saavuttamiseen hallituspuolueiden julkisen keskustelun vaientamista. Erityisesti median edustajien luulisi vaalivan avoimuutta ”keskeneräisistä asioista ei puhuta” -kulttuurin pönkittämisen sijaan.

Suomettumisen ajan henkinen trauma painaa yhä suomalaista yhteiskuntaa. Silloin välttämättömyydestä tehtiin hyve. Itsesensuurin varjon alla politiikkaa tehtiin hiljaa kabineteissa kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Suomessa politiikoilla ja osin myös julkisella sanalla on tapana pitää kansalaisia lapsina, joille tietyistä asioista ei sovi puhua.

Tämä on johtanut demokraattiseen vääristymään. Suomessa ihmiset uskovat vähemmän omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa ympäristöönsä kuin useissa muissa länsimaissa. Meillä poliitikotkin käyttävät paljon vaihtoehdottomuuden retoriikkaa, vaikka politiikassa on kyse juuri valinnoista. Aina on vaihtoehtoja. Kyse on vain siitä, mitä aatteellisia ja tiedollisia perusteita käytämme tekemillemme valinnoille.

Vaalirahoitusskandaalit ovat olleet viimeinen niitti vanhalle sulkeutuneelle järjestelmälle. Ei olekaan hämmästyttävää, että viime vaaleissa tapahtui suurin poliittisten mannerlaattojen liike vuosikymmeniin. Ihmisillä on oikeus edellyttää päättäjiltään enemmän.

Suomessa on vahva oikeusvaltion ja hyvän hallinnon perinne, mutta yhteiskunnallisessa päätöksenteossamme ja julkisessa keskustelussa on paljon kehitettävää. On siirryttävä avoimeen osallistuvaan demokratiaan. Kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja avoin yhteiskunnallinen keskustelu on nostettava päätöksenteon ytimeen.

Osallistuvassa demokratiassa korostuu aktiivisen kansalaisuuden merkitys. Kansalaiset voivat nostaa päätöksentekoon heille tärkeitä asioita. On käytettävä enemmän suoria kansanäänestyksiä ja kansalaisaloitteiden on johdettava toimenpiteisiin. Päättäjät tai media eivät saa sanella, mistä asioista politiikassa milloinkin puhutaan. Kansalaisten osallistumismahdollisuuksia on parannettava jatkuvasti sekä valtakunnallisella että paikallisella tasolla. Samalla on kehitettävä kansalaisten riittäviä tietoja ja taloudellisia mahdollisuuksia osallistumiseen.

Kuntauudistuksessa on käytettävä tilaisuus hyväksi vahvistaa demokratiaa. Kuntaliitoksilla voidaan saada ylikunnallisten himmeleiden ja kuntayhtymien managereille karannutta valtaa demokraattisen päätöksenteon piiriin. Samalla on vahvistettava ruohonjuuritason osallisuutta esimerkiksi Ruotsin mallin mukaisilla kaupunginosa- ja kylälautakunnilla, joissa voidaan päättää arjen lähipalveluista ja lähiympäristön viihtyvyydestä.

Avoin keskustelu nostaa myös päätöksenteon tasoa, kun siihen osallistuvat myös asiantuntijat. Suomessa poliittisen päätöksenteon ja tieteellisen tiedon välinen etäisyys on poikkeuksellisen suuri. Osa avoimuutta olisi julkisen tiedon avaaminen tutkijoiden, yksityishenkilöiden ja yritysten hyödynnettäväksi. Valtiovarainministeriön tai Kelan käyttämä arvokas data palvelisi yhteiskunnan kokonaisetua paremmin, jos useampi saisi niitä hyödyntää.

Suomessa on tapana pitää visionäärisenä jo sitä, että virkamies horisee jotain säästöistä ja juustohöylistä. Meidän on uskallettava nostaa katsettamme maasta kohti horisonttia.

Osallistuva demokratia ja avoin julkinen keskustelu ovat tärkeä osa tätä katseen nostamista. Tämä maa ansaitsee tehtävän. Tätä tehtävää meidän on rakennettava yhdessä – toisiamme haastaen ja keskustellen.

Kirjoittaja on Vihreiden puheenjohtaja ja ympäristöministeri.