JSN:n kaksi virhettä: Pekka Hyvärinen ei ansaitse sankarin sädekehää

Mielipide 20.12.2009 17:00
1960–2016.

Suomalaisen mediaetiikan vahtikoira Julkisen sanan neuvosto antoi joulukuun puolivälissä vapauttavan päätöksen Yleisradiolle, jonka ohjelmassa oli kerrottu nimettömään lähteeseen nojaten pääministeri Matti Vanhasen ottaneen vastaan lahjuksen.

JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärinen erosi koeäänestyksen jälkeen ennen varsinaista ratkaisua, omien sanojensa mukaan journalististen periaatteidensa vuoksi.

Media on sen jälkeen lähes yhdellä suulla haukkunut neuvoston päätöksen vääräksi ja päätöksen tehneet ammattitaidottomiksi.

Olen samaa mieltä yhdessä asiassa. JSN:ssä tehtiin vääriä päätöksiä. Ne teki puheenjohtaja Hyvärinen.Hyvärisen ensimmäinen virhe oli ottaa lautakasa-asia käsiteltäväksi tällä kaavalla.

TV2:n Silminnäkijä-ohjelmasta oli tehty neuvostolle kaksi kantelua. Ensimmäisessä epäiltiin esitetyn tiedon totuudenmukaisuutta. Toisessa pyydettiin JSN:ää selvittämään, oliko Ylellä jokin poliittinen taka-ajatus.

Ensimmäistä kantelua ei olisi pitänyt ottaa käsittelyyn, koska JSN:llä ei ole mitään mahdollisuuksia selvittää, pitääkö jokin fakta paikkansa. Neuvostolla on puheenjohtajan lisäksi kaksi työntekijää, eikä sillä ole määrärahoja itsenäiseen tutkimustyöhön.

Toista kantelua ei olisi pitänyt ottaa käsittelyyn, koska poliittisten salaliittoteorioiden puiminen ei ole JSN:n tehtävä.

Hyvärisen olisi pitänyt ehdottaa neuvostolle perinteisen kantelukäsittelyn ohittamista ja esittää heti ohjelman jälkeen oma mielipiteensä julkisuudessa.

Juuri sellaista aktiivisuutta ala toivoi rekrytoidessaan hänet puheenjohtajaksi kaksi vuotta sitten. Lisäksi hänen olisi pitänyt laadituttaa neuvostolla periaatelausuma, jossa olisi selkeästi otettu kantaa nimettömien lähteiden käyttöön.

Hyvärisen toinen virhe oli eroaminen.

JSN:ää voi arvostella monesta asiasta, mutta moniarvoisuuden puute ei ole niistä yksi.

Neuvostolla on pitkät perinteet eriävien mielipiteiden esittämisessä. Yleensä ne on kirjattu päätösten yhteyteen.

Hyvärisen ei olisi ollut pakko julkisuudessa puolustaa vääränä pitämäänsä ratkaisua. Hän olisi voinut huutaa vaikka koko maailmalle olleensa eri mieltä. Ei neuvosto siihen olisi romahtanut.

Mediassa on syytetty päätöksen tehneitä jäseniä JSN:n ajamisesta kriisiin. Todellinen syyllinen on puheenjohtaja, joka ei ansaitse sankarin sädekehää.