Journalismista on tullut hahmoton nuhjake

Profiilikuva
journalismi
Teksti
Pauliina Penttilä
Kirjoittaja on journalismin tutkija.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Aliarvioiko lehdistö lukijoitaan? Sitä kysyi Osmo Soininvaara Ykkösketju-blogissa 26. elokuuta.

Ei tuohon valitettavasti voi vastata kuin myöntävästi. Kyllä se aliarvioi. Eikä vain lehdistö, vaan koko journalismi. Puolustukseksi täytyy sanoa, että tuskin se sitä tahallaan tekee. Eikä missään nimessä ilkeyttään.

Soininvaara kirjoitti politiikan journalismista. Hänen mielestään “lehtimiehistä on tullut henkisiä perussuomalaisia, jotka haluavat yksinkertaisia totuuksia ja selviä syyllisiä”. Monimutkaisista syy-seuraussuhteista ei piitata, halutaan yksinkertaisia totuuksia, iskulauseita.

Minusta journalismi käyttäytyy kuin jätetty mies, joka ruikuttaa naisen perään. Vannoo parantavansa tapansa ja esittää kunnollista. Esitys on ontto ja lyö yli. Ei vakuuta.

Journalismi on hädissään siitä, että yleisö hylkää sen. Suhde on väljähtynyt pikkuhiljaa. Vielä toistakymmentä vuotta sitten sanomalehtien toimituksissa käytettiin sanaa “lukija”, Soininvaaran tapaan. “Meidän lukijat” oli joukko, jonka haluja ja tarpeita kunnioitettiin. Samalla kunnioitettiin myös itseä, omaa journalistista ammattitaitoa. Ei ajateltu, että yleisö voisi määritellä sen, mitä journalismi on. Kaiken viimeksi määrittelyyn sai puuttua lehtitalon talousjohto.

Kun maailma muuttui, journalismi putosi kelkasta. Se kadotti identiteettinsä. Talousjohdon ajattelu tuli toimituksiin: lukijat muuttuivat asiakkaiksi, klikkaukset asiakkaiden halujen ilmentymiksi.

Journalismista tuli hahmoton nuhjake.

Kun lukijasuhde alkoi olla karilla, nuhjakkeelle iski paniikki. Se turvautui temppuihin, ja juuri se on sitä lukijan aliarvioimista.

Mutta kyllä nuhjake itsekin tietää, mitä pitäisi tehdä. Pitäisi koota itsensä, ryhdistäytyä. Nousta identitettikriisistä. Eivät asiat ennenkään vain auvoisasti olleet, menneisiin haikailu on paitsi turhaa myös typerää. Nyt täytyy tehdä omat hommat selviksi ja hoitaa ne ihan viimeisen päälle.

Minusta muuten ihan tuntuu, että nuhjake on aallonpohjansa nähnyt. Noususta on toivoa.  Kyllä se flaksikin siitä vielä paranee!