Uskottavuusongelma

Kolumni: Jos mediataloilta kysytään, Suomessa ei tarvita journalismia journalismista, kirjoittaa Anu Koivunen.

Profiilikuva
mediakolumni
Teksti
Anu Koivunen
Kirjoittaja on mediatutkija ja sukupuolentutkimuksen professori Turun yliopistossa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Jos mediataloilta kysytään, Suomessa ei tarvita journalismia journalismista. Kiitos vaan kysymästä, mutta ei kiitos: toimintamme ei kaipaa kriittistä seurantaa ja tutkivaa katsetta, eikä yleisöjä kiinnosta. Jos heillä on huomautettavaa, valittakoot Julkisen sanan neuvostoon. Ja jos taas alalla on asiaa, Päätoimittajien yhdistys tai JSN laatii tiedotteen.

Kuva on karrikoitu, mutta tosiasia on, ettei Suomessa kuukauden kuluttua tehdä yhtään mediajournalismiin keskittyvää ohjelmaa. Vuodesta 2005 mediakritiikkiä Ylessä parhaaseen katseluaikaan harjoittanut Pressiklubi lopetetaan, kuten lopetettiin myös Yle Radio 1:n Julkinen sana -ohjelma 16 vuoden jälkeen joulukuussa 2017.

Päivä- ja aikakauslehdissä mediaa koskeva journalismi on harvinaista, ja media-alan ammattilehdissä Journalistissa ja Suomen Lehdistössä se on kolumnistien varassa.

Manu Marttisen ja Manu Haapalaisen Journalisti-lehdessä julkaistu Monta portinvartijaa – näin syntyi Ylen Törhös-uutinen, jota moni tavoitteli (27.4.2018) on suomalaisittain harvinainen poikkeus. Siinä avataan uutiskilpailua ja julkaisupäätösten tekemistä tavalla, joka eittämättä kiinnostaa monia #metoo-uutisointia seuranneita.