Joukkosurmat ja kieltolaki – kieltämällä parempi?

Mielipide 29.5.2012 11:49

Tietämättömyys on sietämätöntä ja turhauttavaa. On vahva tunne siitä, että jotain pitäisi tehdä, muttei oikein tiedä, mihin suuntaan lähteä.

Juuri tältä vaikuttaa Hyvinkään ampumisten jälkipuinti. Näkökantoja riittää. Jotain pitäisi kieltää, jotain pitäisi tehostaa, jotain pitäisi tehdä toisin.

Jotta emme ryntäisi pikaistuksissa väärään suuntaan, pitää pysähtyä miettimään. Mitä esimerkiksi tiedetään Hyvinkään ampujasta?

Nuori mies. Keskeytti koulun. Ei ollut (vielä?) mennyt armeijaan. Tykkäsi sota-aiheisista harrasteista. Kuunteli Rammstein-yhtyettä.

Tuohon profiiliin sopii kymmeniä tuhansia suomalaisia. Ani harva heistä tappaa. Vielä harvempi kiipeää katolle kiväärin kanssa ja alkaa ampua.

Pääsemmekö analyysissa syvemmälle? Hyvinkään ampujalla ei tiedetä olleen suunnitelmia joukkomurhasta. Hän ei kuulunut mihinkään ääriryhmään tai lahkoon. Hän ei jättänyt manifestia. Hän ei ilmeisesti ollut itsetuhoinen. Hänellä oli ystäviä.

Hän ei sovi siihen epämääräiseen profiiliin, johon voisimme asettaa suomalaiset kouluampujat.

Mutta mutta: edes kouluampujilla ei näytä olevan yhtä selvää profiilia. Kirjoitin aiheesta Suomen Kuvalehteen 8/2011. Jutun yhteydessä löysin Suomalaisen Tiedeakatemian kannanoton Koulusurmat – Yhteiskunnalliset ja psykologiset taustat ja ehkäisy. Siinä sanotaan muun muassa näin:

Koulusurmaajille yhteisiä piirteitä ovat pitkään jatkunut koulukiusaaminen, aseharrastus, mielenterveyden ongelmat, vaikeudet ratkaista ristiriitatilanteita sekä selviytyä stressistä ja turhautumisista. Koulusurmaajilla ei kuitenkaan ole riittävästi profilointiin tarvittavia yhteisiä ominaisuuksia. Myös suuret erot perhetaustan, vertaissuhteiden, väkivaltahistorian ja koulumenestyksen suhteen vaikeuttavat profilointia.

Hyvinkäällä ei ollut kyse koulusurmasta, vaikka rinnastuksia helposti tehdään. Jos edes koulusurmaajaa ei voi löytää profiloimalla, iskee voimattomuus. Voiko tehdä mitään? Kielletäänkö jotain?

Jos aseiden säilytys kotona olisi laitonta, voisimme ehkä säästää vuodessa kymmenkunta ihmishenkeä. Väkivaltarikollisuuden tutkija Martti Lehti kirjoittaa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen katsauksessa, että ”moniuhristen henkirikosten esiintymistodennäköisyyttä ja niillä tuotetun tuhon laajuutta voidaan pienentää myös tekemällä tuhovoimaisten aseiden hankinta mahdollisimman hankalaksi”.

(Epätieteellinen laskelma: Vuosina 2003-2010 tehtiin 985 henkirikosta. Tekoväline oli 17 prosentissa eli 167 tapauksessa ampuma-ase. Luvallinen ase oli surmaväline alle puolessa rikoksista, 44 prosentissa. Luvallisella aseella surmattiin siis vuosina 2003-2010 keskimäärin 9,2 ihmistä vuodessa.)

Entäpä jos kieltäisimme alkoholin ostamisen sekä säilyttämisen ja nauttimisen yksityistiloissa? Silloin säästyisi mahdollisesti kymmeniä elämiä vuodessa.

(Vuoden 2003-2010 henkirikoksissa joku osapuolista oli humalassa 83 prosentissa tapauksista. Kaikki olivat päihtyneitä 69 prosentissa henkirikoksista. Puhumattakaan humalassa tapahtuneista onnettomuuksista.)

Tai sitten voitaisiin kieltää julkinen keskustelu kuohuttavista surmatapauksista. Pahuuden asiantuntija, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma sanoi tänään Helsingin Sanomissa Hyvinkään tapauksesta näin: ”Kyseessä on jokseenkin uusi rikostyyppi, joka on rantautunut meille maailmalta, mallin mukaisesti epäilemättä.”

Lauerma on myös esittänyt, että alkuvuodesta paljon puhuttaneet perhesurmat saattaisivat toimia samoin: julkisuus ruokkii uusia tapauksia.

Näin ollen olisikin syytä lopettaa uutisointi ja nettikeskustelut esimerkiksi Hyvinkään tapauksesta ja perhesurmista. Tämän kiellon kuoloja vähentävästä vaikutuksesta en osaa esittää arviota. Ja moisen ratkaisun mukana häviäisi iso osa länsimaista yhteiskuntamallia.

Eilen ja tänään sosiaalisessa mediassa on jälleen kiertänyt linkki Suomen Kuvalehden juttuun ”Laurista”, joka on mahdollinen joukkosurmaaja. Jutussa hän kertoo, miten häntä piinattiin koulussa ja kuinka hän alkoi hautoa ajatusta totaalisesta kostosta. Teksti on vuodelta 2008, mutta se ei ole lainkaan vanhentunut. Kannattaa lukea.

Vaikka ”Laurin” tapaus eroaa Hyvinkään ampujasta, jutussa on ajatus, joka kannattaa nostaa esiin tässäkin yhteydessä:

Lauri haluaa muistuttaa, että myös ihmisellä, joka tekee hirmutekoja, on oma elämänkaarensa. He ovat tunteneet rakkautta, he ovat sitä ehkä saaneetkin.

”Mutta mikä johtaa siihen, että ihminen päätyy tekemään tällaisia tekoja, on tavattoman monimutkainen prosessi.”

Jos yhteiskunta haluaa vakavissaan estää uusien auvisten ja saarien synnyn, Lauri suuntaisi katseen ja avun nyt niihin, jotka ovat joutuneet kokemaan vakavaa koulukiusaamista tai väkivaltaa.

”Nyt meillä kaikki huomio keskittyy niihin, jotka hakkaavat.”

Jos kiellot eivät toimi tai ovat arveluttavia, mikä neuvoksi?

Silläkin ehdolla, että kuulostan hurskastelijalta, ehdotan: aloitetaan siitä, että kysytään kaverilta, mitä kuuluu ja kuinka menee.

Toinen tapa toimia on osoittaa kiusaajille ja öykkäreille selvästi, että moinen peli ei vetele. Pahaa voi kutsua pahaksi.

”Luottamusta ei voi tuotteistaa eikä ulkoistaa instituutioille, viranomaisille, turvajärjestelmille, aseistetuille kaadereille. Toiminnallaan yksilö joko lisää luottamusta ympärillään tai sitten rapauttaa sitä”, kirjoitti SK:n Risto Lindstedt Norjan terroriteon jälkeen. Silloinkin etsittiin vastauksia.