Jalkapallon EM alkaa - ennen oli pellot kenttinä

Profiilikuva
Teksti
Laura Koljonen
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kyllähän noiden kelpaa, huomasin ajattelevani, kun seurasin naisten maajoukkueen valmistautumista EM-kisoihin Eerikkilän leirillä. Silloin kisoihin oli vielä viisi viikkoa aikaa.

Nurmi oli täydellisen tasainen ja kauniin vihreä. Kuivia länttejä kentällä ei näkynyt. Harjoitusten jälkeen pelaajille oli tarjolla proteiinipatukoita, neljää eri makua. Harjoitusten jälkeen yhdenkään pelaajan ei tarvinnut kerätä palloja kentän laidalta.

Huomasin liioittelevani suhtautumistani, sillä kyse oli huippu-urheilijoista. Tietenkin käytännön asioiden piti olla muiden hoidossa, jotta pelaajat voisivat keskittyä pelaamiseen.

Jostain syystä erityisen ilahduttavaa Eerikkilässä oli katsella joukkueen taustajoukkojen, jotka melkein järjestään olivat miehiä, keräävän naisten pitkin kenttää tykittämiä palloja. Kerrankin näin päin.

Muistan, kun itse pelasin jalkapalloa 1990-luvun puolesta välistä alkaen, parhaimmatkin tyttöjoukkueet pelasivat hiekalla, kivimurskalla tai korkeintaan tekonurmella.

Helsinki Cupissa Käpylän kentillä jostain kumman syystä useimmiten tyttöjen pelikentät viettivät ylä- tai alamäkeen. Nurmikolla ei kai kukaan ikäpolveni pelaaja muista Hesa Cupissa fudanneen, ellei päässyt loppuotteluun Velodromille. Nyt Käpylän nuoltuja kenttiä ei voi kuin ihailla. Ja niillä saavat pelata myös tytöt.

Mutta jos eivät kentät olleet kunnossa, niin ei kyllä asennekaan.

Kerran eräs poikajoukkueen valmentaja koetti häätää meidät pois kentältä kesken harjoitusten.

“Tulisimme pelaamaan oikeaa jalkapalloa”, mies ehti sanoa, ennen kuin (mies)valmentajamme heivasi kollegansa niskaperseotteella omaa vuoroaan odottamaan.

Pelasin kuusi vuotta, ja aina joku jaksoi ihmetellä, että mimmitkin osasivat potkaista ulkosyrjällä. Kun harjoitteli ala-asteikäisenä neljä kertaa viikossa, pari tuntia kerrallaan, tokaisu ei naurattanut. Lähinnä teki mieli näyttää, mihin muuhun sillä ulkosyrjällä osui kuin liikkuvaan palloon.

Tällä hetkellä naisfutiksen arvo on ilahduttavan korkealla. Sitä pidetään oikeana urheiluna ja lajin harrastajamäärät ovat huimassa kasvussa.

Kukaan ei myöskään kehtaa ainakaan ääneen ehdottaa samaa kuin mitä muutama vuosi sitten joku lajin kanssa tekemisissä ollut (no niin, mies) ehdotti naiskoripalloilun katsojamäärien nostamiseksi: hankitaan pelaajille tiukemmat peliasut.

Viime EM-kisoissa Englannissa vuonna 2005 mukana oli kahdeksan joukkuetta. Nyt mukana on neljä joukkuetta enemmän. Se kertoo kiinnostuksen ja tason noususta.

Naisten EM-joukkueessa pelaavista naisista vanhimmat ovat pari vuotta minua vanhempia. He ovat pelanneet niillä perunapeltoa muistuttavilla kentillä ja kuunnelleet typeriä vitsejä mimmifudiksesta. Siitä huolimatta he ovat jatkaneet.

Erityisesti heidän takiaan toivon naisten menestyvän näissä historiallisissa kotikisoissa.

Naisten EM-kisat alkavat tänään ja jatkuvat 10.9. asti. Suomi kohtaa ensimmäisessä ottelussa Tanskan. Ottelu näytetään TV2:lla klo 19.40

Katso kuvakertomus: Näin Suomen joukkue ja sen maalivahti Tinja-Riikka Korpela valmistautuivat jalkapallon EM-kotikilpailuihin.