Jääkö bin Laden historiaan marttyyrinä, jonka nimiin vannotaan vielä vuosien päästä?

Mielipide 22.5.2011 12:00
Kirjoittaja on Otavan yleisen tietokirjallisuuden kustannuspäällikkö ja valtiotieteiden tohtori.

Kuoleman tunnelma leijaili kesäisen Lontoon kaduilla 7.7.2005. Neljän pommi-iskun sarja oli kylvänyt aamulla tuhoa ja kuolemaa. Eristetyillä sivukadulla seisoi räjähdyksen silpoma kaksikerroksinen bussi, jonka matkustajista yli kymmenen oli kuollut. Räjähdyksissä tuntia aiemmin oli kolmessa metrojunassa menehtynyt yli 50 ihmistä.

Lontoo muuttui kertaheitolla surun vaan ei pelon pääkaupungiksi. Oli tapahtunut se, mitä oli pelätty syyskuusta 2001 asti.

Suru ja tuska yltyivät kun selvisi, että itsemurhahyökkäysten taustalla oli joukko pakistanilaistaustaisia, syvästi Britanniaan juurtuneita nuorukaisia. Heidän johtajansa Mohammed Sidique Khan nimesi viestissään Osama bin Ladenin esikuvakseen.

Terrori-iskujen haavoittama Lontoo palautui mieleeni bin Ladenin kuoltua. Iskut olivat hänen vihalietsontansa innoittamia, mutta eivät niin tuhoisia kuin pääideologi oli hahmotellut.

Bin Ladenin jäljiltä takavarikoidun aineiston mukaan hän oli tyytymätön syyskuun yhdettätoista seuranneisiin iskuihin. Hän janosi uusia WTC-iskuja, jotka tappaisivat tuhansia ja horjuttaisivat vakavasti läntisiä hallintoja. Lontoon 7/7-terrorihyökkäys oli hänelle amatöörien puuhastelua.

Osama bin Ladenin verijäljistä ja tuhovisioista huolimatta Suomessa on voihkittu, miksei terroristijohtajaa saatettu elävänä oikeuden eteen. Tämä osoittaa millaisille sivupoluille heppoinen yltiömoralismi johtaa. Juridista saivartelua olennaisempaa olisi hahmottaa bin Ladenin historiallista asemaa – ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Historiallisen merkityksen kautta määrittyy hänen tuleva vaikutuksena.

Jääkö bin Laden historiaan marttyyrinä, jonka nimiin vannotaan vielä vuosien päästä?

Pakistania ovat jo ravistelleet ensimmäiset terroristijohtajan muistolle omistetut kostoiskut. Lisää on varmasti luvassa, ehkä myös lännessä. Silti odotettavissa oleva terrorismi on kaukana bin Ladenin kalmanhajuisista näyistä, joissa WTC-iskujen sarjat musertavat lännen, kaatavat ”väärämieliset” arabihallinnot ja avaavat tien al-Qaida-valtaan.

Osama bin Laden ratsasti näyttämölle otollisella hetkellä. Rahoittamalla ja organisoimalla neuvostomiehityksen vastaista sissitoimintaa Afganistanissa 1980-luvulla hän pääsi kokemaan olevansa historian voittaja. Neuvostoliiton luhistuessa hän loi itsestään myytin miehenä, joka antoi viimeisen tikariniskun kommunismi-imperiumille. Saudisuvun rikas vesa otti tavoitteeksi Yhdysvaltain voittamisen ja ääri-islamilaisen valtakunnan luomisen.

Suuruudenhullut visiot hautautuivat vainajan mukana valtamereen. Oikeastaan historia käänsi selkänsä fanaatikolle jo aiemmin. Al-Qaida alkoi hapertua jo vuosia sitten. Se ei edusta toivottavaa muutosvoimaa arabimaailman nuorille, jotka ovat tänä keväänä saaneet aavistuksen demokratian mahdollisuuksista. Pew-mielipidetutkimuksen mukaan bin Ladenia kannatti viime vuonna enää 15 prosenttia pakistanilaisista, kun 2003 vastaajista puolet ilmoittautui tukijoiksi.

Osama bin Ladenin myytti elää pitkään, mutta tuskin häntä jää palvomaan ideologisten myötäjuoksijoiden joukkokuntaa kuten Leniniä tai Che Guevaraa. Näiden terrorijohtajien suojakilpenä oli ääriaate, joka oli vahvassa nosteessa älymystön piirissä. ”Binladenismista” on puuttunut sytyttävä sisältö, joka hurmasi Leninistä ja Che Guevarasta tai Hitleristä hullaantuneet. Kolmetuhatta viatonta henkeä vaatineiden WTC-iskujen jälkeen bin Ladenia oli mahdoton pukea romantisoidun vallankumoussoturin viittaan.

Toivottavasti bin Ladenin myötä historian roskatynnyriin hautautuu idea sankarillisesta äärimmäisyysmiehestä, joka onnistuu totaalisessa vallankaappauksessa turvautumalla väkivaltaiseen kaikki tai ei mitään -linjaan.