Jaakko Silpola: Energiaturve kuuluu Suomeen – ongelmat eivät parane osoittelemalla

Mielipide 17.10.2010 16:00

Toimittaja Katri Merikallion (SK 39) ja hyvinkääläisen Esa Ojasen (SK 40) kirjoitukset energiaverotuksesta ja turvetuotannon vesistövaikutuksista edellyttävät lisätarkastelua.

Energiaturvetta tarvitaan Suomessa, koska vain kolmannes käyttämästämme energiasta on kotimaista. Loppu on ulkomaista uraania, öljyä, kivihiiltä ja maakaasua.

Turvetta tarvitaan jatkossakin, vaikka energiapuun ja muun uusiutuvan energian käyttö moninkertaistuu. Suomeen voidaan rakentaa lukuisia uusia suuria voimalaitoksia, jotka oleellisesti lisäävät kotimaisen polttoaineen tarvetta.

Esitetty turpeen verottaminen johtaisi moniin negatiivisiin seurannaisvaikutuksiin energiateollisuudessa ja koko kansantaloudessa. Turvetta tarvitaan tukipolttoaineeksi varmistamaan kattilan tekninen käytettävyys ja polttoainehuolto. Turpeen verotus johtaa biovoimalaitosinvestointien peruuntumiseen ja lykkäytymiseen, mikä jarruttaa puuenergian käytön lisäämistä ja uusiutuvien lisäystavoitteiden saavuttamista.

Energiaveroista päätettäessä on huomioitava myös energianhuoltovarmuus ja omavaraisuusnäkemykset. Siksi ei ole perusteltua verottaa kotimaisia polttoaineita, vaan on varmistettava kotimaisen energian osuuden kasvattaminen nykyistä paremmalle tasolle. Turvetuotanto toki tuottaa verotuloja valtiolle työn verotuksen kautta, toisin kuin tuontipolttoaineet.

Niin kauan kuin maahan tuodaan ulkomaista fossiilista energiaa, on turvettakin oltava mahdollisuus käyttää. Ilmastosyistä, ja samalla energiaomavaraisuutta parantaaksemme on järkevintä vähentää riippuvuutta fossiilisista tuontipolttoaineista. On parannettava energiatehokkuutta ja käytettävä optimaalisesti kotimaisia energiamuotoja puuta, turvetta, vesivoimaa, maalämpöä ja tuulta.

Turvetalous tuottaa kansantalouteemme 500 miljoonan euron nettohyödyn joka vuosi. Turveala työllistää suoraan ja välillisesti yli 12 000 henkilötyövuotta. Kun turpeen tukemana puuenergialla korvataan tuontienergiaa, suomalaisen energiantuotannon työpaikat lisääntyvät.

Kiintoainetta ja tummuneita vesiä varmasti Suomesta löytyy, mutta ongelma ei parane turveteollisuutta osoittelemalla. Turpeen aiheuttama ravinnekuormitus on alle prosentti kokonaiskuormituksesta. Myös kiintoaineen osalta turvetuotannon kuormitusosuus on vähäinen.

Turvetuotanto on luvanvaraista ja valvottua, ja sen kuormitusvaikutus, kiintoaine mukaan lukien, tunnetaan hyvin. Toimialamme hoitaa ja kehittää vesiensuojelumenetelmiä, ja vastaavasti on kaikkien toimittava, jotta Suomen vesistöt saadaan parempaan kuntoon.

Turvetuotannon vesistökuormituksesta puhutaan paljon. Esimerkiksi 5.10.2020 Ylen Ajankohtainen kakkonen uutisoi, että turvetuotanto on ollut vaikuttamassa Alavudella sijaitsevan Mulkkujärven tilaan. Mulkkujärven suunnassa on turvetuotantosoita, mutta niistä yksikään ei laske kuivatusvesiään Mulkkujärveen. Kuormituksen on siis johduttava muista tekijöistä.

Suomen maapinta-alasta kaikkiaan kolmannes eli noin yhdeksän miljoonaa hehtaaria on suota ja turvemaita. Soita on Suomessa suojeltu yli miljoona hehtaaria. Sen lisäksi muita ojittamattomia suoalueita on Suomessa kaikkiaan noin kolme miljoona hehtaaria. Soista puolet eli noin viisi miljoonaa hehtaaria on metsäojitettu.

Turvetuotannossa on soista alle yksi prosentti, jolla yhdessä puupolttoaineiden kanssa tuotetaan energiaa miljoonan suomalaisen kodin kaukolämmitykseen. Soita riittää varmasti sekä suojeluun että järkevällä tavalla hyödynnettäväksi.

Taloustutkimuksen toteuttamasta ja Vapo Oy:n tilaamasta selvityksestä ilmenee, että suomalaiset suhtautuvat suohon kansallisomaisuutena, jota pitää sekä suojella että hyödyntää. Tätä mieltä on yli yhdeksän kymmenestä vastaajasta. Vastaajista yhdeksän kymmenestä on myös sitä mieltä, että nykyinen riippuvuus tuontipolttoaineista on riski Suomelle. Suomalaisista 69 prosenttia kannattaakin turpeen tuotannon ja käytön lisäämistä.

Teksti Jaakko Silpola
Kirjoittaja on TUrveteollisuusliitto ry:n toimitusjohtaja.