Jääkiekon MM: tosipelit alkavat, mutta ketä kiinnostaa

Juho Salminen
Mielipide 6.5.2009 15:13

Kolme selitystä, miksi lätkä ei kiinnosta. Ole eri mieltä tai kerro omasi.

Tänäkin keväänä moni on valittanut, ettei enää jaksa syttyä jääkiekon MM-kisojen seuraamisesta. Kuulun samaan kastiin. Olen seurannut pelejä satunnaisesti, eivätkä ne jaksa herättää samanlaisia tunnemyrskyjä kuin joskus.

Tämä tuli mieleeni, kun seurasin, millaista uutiskuvaa maailmalta on tarjolla. Sveitsin kisoista kuvaa riittää.

Mutta onko todella niin, että suhde lätkään on väljähtänyt. Mietin mahdollisia syitä.

Selitys 1: Yhtenäiskulttuurin aika on ohi eikä kansallistunto ole sitä mitä ennen, sanoisi yhteiskuntatieteilijä. Ihmiset alakulttuuristuvat, kaikki on nykyään segmenttiä ja fragmenttia. Tämä on varmasti totta, mutta tarkastellaanpa silti katsojalukuja. Vuoden 2008 katsotuimmat telkkariohjelmat olivat lähes kaikki edelleen suuria kansallisia näytelmiä: Linnan juhlat, mäkihypyn maailmancup, euroviisut ja – yllätys yllätys – jääkiekon MM-kisat.

Tämä selitys ei siis kelpaa, pitää yrittää keksiä parempia.

Selitys 2: Kisat pelataan liian usein. Miettikää vaikkapa jalkapallon arvokisoja, EM- tai MM-kamppailuja. Kun kisat ovat joka neljäs vuosi, niiden alkaessa ilmassa on klisettä käyttääkseni ”suuren urheilujuhlan tuntua”.

Selitys 3: Suomi on kärsinyt liian monta kivuliasta tappiota, välinpitämättömyys on siis defenssi. Kun en kannata palavasti, en pety karvaasti. Tämä tie on kyllä petollinen, varsinkin jos se johdetaan ihmissuhteisiin. Kohta mikään ei tunnu miltään.

Tänään pelataan taas. Suomi haastaa Yhdysvallat, panoksena pääsy jatkoon. Aion katsoa pelin ja kannattaa Suomea pettymisen uhallakin. Jos tulee turpaan, pohdin taas vuoden päästä sitä, miksi lätkä ei jaksa innostaa enää.

Kertokaa hyvät lukijat: Jaksatteko seurata jääkiekon MM-kisoja. Entä arvokisoja ylipäänsä? Ja miksi tai miksi ette?

Keskustelu

Ja lisäksi illalla voi tehdä muutakin kuin seurata miehiä, jotka pörräävät kentällä ympyrää ja välillä yrittävät saada mustan kiekon maaliin.

Urheilusta on tullut aika tylsää katsottavaa. Esim. mäkihyppy, formulat, hiihto jne. Jääkiekkokaan ei enään innosta kuin satunnaisesti juuri nyt mm-kisojen aikana. Tänään ehkä sen ekan pelin sitten katson. Muu tekeminen on vienyt ajan ja kun urheilija urheilee niin mitä sitten? Joskus viihdettä kuten euroviisutkin. ilman suuria tunteita.

Ruotsissa riittää, että kaupallinen TV6 lähettää ratkaisupelit, muuten bailataan Euroviisujen tunnelmissa.

Meillä YLE on suoltanut lätkää aamusta iltaan. Omia toimittajia taitaa olla paikan päällä muutama kymmenen, kommentaattorit päälle, välittämässä tunnelmaa sodankäynnistä: hyökkää ja puolusta, lyö ja osu.

1. Vie aikaa tärkeämmiltä asioilta (kuten Suomen Kuvalehden verkkosivujen lukemiselta ;)
2. Aiheuttaa kuitenkin vain pettymyksiä.
3. Saa joka kerta pohtimaan, mitä järkeä penkkiurheilussa on.

Minä saan sitäpaitsi tilanteen aina kätevästi tietooni kuuntelemalla naapureiden epätoivoisia karjahduksia tai iloista hihkuntaa.

Kiitoksia kommenteista. Jos joku vielä haluaa matsia seurata, muttei malta poistua koneelta, tässä hyvä vinkki: http://www.yle.fi/urheilu/tapahtumat/jaakiekon_mm_2009/mm-aitio/

Tuolla saitilla YLE näyttää pelin suorana. Sen lisäksi sivustolta voi katsoa ottelun maalit ja osallistua chattiin pelin tapahtumista. Sosiaalinen media ja jääkiekko-ottelu, kiintoisa yhdistelmä.

Juu, ei kannata sitoutua kannattamaan Suomea. Aina pettyy, kuten juuri äsken. On se kumma, ettei Leijonat osaa tehdä maaleja mutta jäähyjä kyllä. Suomi ei osaa edelleenkään voittaa tärkeitä pelejä.
Miksi Suomen pelaajien pää ei kestä? Taitaa olla psykologisessa valmennuksessa heikkouksia, jos sellaista edes pelaajille tarjotaan.
Alan arvostaa entistä enemmän Aurinkokuningas Juhani Tammista, jonka leveässä puheessa on siivu viisautta: momentum on osattava hyödyntää. Suomi ei osaa, vaikka taitoa riittää. Tunnepuolella siis mättää.