Islam muuttuu demokratian ystäväksi

Mikko Heikka
Mielipide 24.12.2011 14:01

uskontoja kuvaava symbolikuvaNuori opettaja Hasan al-Banna perusti vuonna 1928 Egyptissä järjestön, jolle annettiin nimi Muslimiveljeskunta. Perustajan keskeinen oivallus oli, ettei islam ole oppikokonaisuus, vaan kokonaisvaltainen elämäntapa.

Pienestä alusta kasvoi mahtava järjestö, jolla on suuri poliittinen voima useimmissa arabimaissa. Liike pyrkii rakentamaan yhteiskuntaa, jossa vallitsevat tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Tästä kertoo Egyptin Muslimiveljeskunnan julistus vuodelta 2006. Sen mukaan liikkeen tavoitteena on demokraattinen valtio, ei islamilainen teokratia.

Harvardin yliopiston professori Harvey Cox on tutkinut teoksessaan The Future of Faith (New York 2009) islamin viimeaikaista kehitystä. Hän on havainnut, ettei Muslimiveljeskunnan muutos demokratian takuumieheksi ole irrallinen ilmiö. Se heijastelee laajasti muslimien arvomaailman muutosta.

Islam on kasvanut viime vuosikymmeninä. Sillä on noin miljardi kannattajaa. Voimakkaan kasvun ohella islam on muuttunut sisällöllisesti. Muslimit ovat löytäneet uudestaan uskontonsa olemukseen kuuluvan lähimmäisen rakastamisen periaatteen. Islamin da’wa-käsite ilmaisee jokaiselle muslimille kuuluvan velvollisuuden kantaa vastuuta köyhistä. Aikaisemmin korostettiin muslimille kuuluvia hengellisiä ja opillisia velvollisuuksia.

Da’wan merkityksen syveneminen ja uudelleenmuotoilu ovat taustana muslimimaailmassa syntyneille maallikkoliikkeille. Niissä opetetaan, ettei pelkkä henkilökohtainen apu tai hyväntekeväisyys riitä. Myös yhteiskunnan on otettava vastuu kansalaisten hyvinvoinnista. Tästä syystä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus on tullut osaksi muslimien uskoa. Voidaankin sanoa, että islam on ottanut ratkaisevan askeleen kohti kristillistä sosiaalietiikkaa.

Tämä painopisteen muutos ja uudenlainen yhteiskuntavastuun korostaminen ovat myös Muslimiveljeskunnan uuden sosiaalieettisen profiilin taustalla. Muutos poistaa lännen johtajien pelkoja. Arabimaiden islam on muuttumassa demokratian ystäväksi.

Tämä ei tietenkään merkitse, että arabimaiden muuttuminen demokraattisiksi valtioiksi olisi lyhyt ja kivuton prosessi. Muutos ottaa aikaa ja varmasti myös vastavoimia syntyy. Suunta kuitenkin näyttää selvältä.

Siksi Muslimiveljeskunta tarvitsee kaiken tuen sekä jo vakiintuneilta demokratioilta että muilta uskonnoilta.

Samanlainen muutos on tapahtumassa myös buddhalaisuudessa. Siitä kertoo Japanin suurimman buddhalaisjärjestön Soka Gakkain syntyminen. Sen juuret ovat perinteisessä uskonnollisessa tunnustuskunnassa, jonka nimi on Nichiren Shoshu. Tämä merkittävä uskonnollinen liike sai alkunsa 1200-luvulla ja sitä verrataan usein protestanttisen maailman uskonpuhdistukseen.

Muutamat Nichiren Shoshun jäsenet perustivat viime vuosisadan puolella järjestön, jolle antoivat nimen Soka Gakkai. Se tarkoittaa ”arvojen luomista”.

Järjestö pyrki muuttamaan Japanin autoritaarista kasvatusjärjestelmää luovempaan suuntaan. Soka Gakkai pyrki rohkaisemaan japanilaisia opiskelijoita innovatiiviseen ajatteluun. Liike kasvoi nopeasti, ja sillä on nykyään toimintaa 128 maassa. Järjestö keskittyy edistämään maailmanrauhaa, naisten oikeuksia ja uskontojen välistä dialogia.

Soka Gakkai korosti alusta lähtien maallikkojen asemaa uskonnossa, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia ja yhteiskunnallisia reformeja. Buddhismiin kuuluva tuonpuoleisuus sai rinnalleen vahvan tämänpuoleisuuden. Järjestön kansainvälinen presidentti Daisaku Ikeda onkin kutsunut liikettä humanistiseksi buddhalaisuudeksi.

Harvey Cox on tutkinut myös kehittyvien maiden helluntailaisuuden muutosta pelastukseen keskittyvästä liikkeestä yhteiskunnallisesti vastuulliseksi toimijaksi. Helluntailaisuus on perinteisesti ollut fundamentalistinen liike, jolle tärkeintä on kutsua ihmisiä pelastukseen. Sosiaalietiikka ja yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus eivät ole kuuluneet sen ohjelmaan. Cox on kuitenkin havainnut, että myös helluntailaisuus on muuttumassa yhteiskunnalliseksi toimijaksi.

Cox perustelee väitettään kenttätutkimuksilla, joita on tehty Manilan, Addis Abeban ja Soweton slummeissa. Tutkijat havaitsivat helluntailaisuuden muutoksen myös muiden miljoonakaupunkien slummeissa. Uskovat auttoivat huumeiden käyttäjiä Hong Kongissa, seksityöläisiä Bangkokissa ja Afrikan aids-potilaita.

Tutkijat löysivät helluntailaisuuden, jota he kutsuivat ”progressiiviseksi”. Cox toteaakin, että jotakin merkittävää on tapahtumassa helluntailiikkeessä. Kun sen tähtäin on ollut perinteisesti tuonpuoleisessa maailmassa, nyt se ottaa vakavasti Jeesuksen huolen sairaista, köyhistä ja syrjäytetyistä.

Cox ennustaa, että tulevaisuuden helluntailaisuus yhdistää karismaattisuuden sosiaaliseen vastuuseen. Hän ei pidä mahdottomana, että vanhat kiistakumppanit vapautuksen teologia ja helluntailaisuus löytävät toisensa.

Cox korostaa, että tähän asti helluntailaisuuden vaikutus demokratiaan on ollut epäsuoraa. Tässä hän viittaa Alexis de Tocquevilleen, jonka mielestä uskonto on demokratian hedelmällisin maaperä. Tocquevillen käsityksen mukaan uskonto ei ole suora demokraattinen toimija.

Nyt tämäkin raja on Coxin mielestä murtumassa. Kun Latinalaisen Amerikan köyhä saa kuulla helluntaiseurakunnan kokouksessa, että hän on arvokas, tästä on lyhyt matka politiikkaan. Jos kerran on arvokas Jumalan edessä, miksei olisi arvokas myös poliittisille päättäjille?

Fatalismi on väistymässä Etelä-Amerikan slummeissa. Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että helluntailaisuudesta on tulossa väkivallattoman sosiaalisen muutoksen käynnistäjä Etelä-Amerikassa.

Harvey Coxin teesi on, että suurten maailmanuskontojen muuttuminen demokratian puolestapuhujiksi on arvokas poliittinen pääoma. Muutosprosessi tulee nostamaan uskonnot maailmanpolitiikan näyttämölle.

Tulevaisuuden maailmassa uskonto ei ole irrallaan elämästä, vaan hengellinen lävistää maallisen. Pyhä on läsnä sekulaarissa.

Kuvitus Outi Kainiemi

Keskustelu

Alustajan kirjoitus ei ole kovinkaan vankasti harkittu. Yleensä vieraan uskon arviointi ei voi olla kovinkaan uskottava. Nyt kun on ryhdytty antamaan kuvaa koko islamia koskevasta muutoksesta demokratian suuntaan, niin uskottavuus laskee edelleen. Muslimiveljeskunnan muutos ja uusi poliittinen tilanne ei kuitenkaan koske koko muslimiuskovaisten joukkoa, vaan pientä vähemmistöä koko uskonnossa. Mainittakoon, että Palestiinassa hirmutöitään jatkava Hamas kuuluu muslimiveljeskunnan tukemiin järjestöihin. Hamaksen toiminnassa ei le näkyvissä mitään muutosta. Muslimiveljeskunnan on taktisista syistä viisasta käyttää pehmeämpää taktiikkaa uudessa poliittisessa tilanteessa. Siksi päätelmään muslimiveljeskunnan muuttumisesta ja Islamin muutoksesta ei ole kovinkaan uskottavia. Muslimiveljeskunnan hallitsemassa yhteiskunnassa lainkäyttö perustuisi šariaan.

Mikä on maltillisuuden huippu? No, maltillinen muslimi tietenkin.

Suomen Ev Lut Kirkko on uppoava laiva, jolla on kaksi suurta ongelmaa: Kaikki järkevät ihmiset ovat kauan sitten sieltä hypänneet, ja laivan päällystö alkaa olkaa vähemmän lahjakasta. Siksi se Laiva yrittää kalastaa kaikenlaisia toispuoleiseen uskovia helluntailaisista islamisteihin; tuloksetta. Papit pois politiikasta ja yliopistosta! Uskovaiset perustakoon lisää omia yhteisöjä!

Buddhismin suhteen kirjoittaja erehtyy. Viisas buddalainen ei usko tuonpuoleiseen vaan tämänpuoleiseen. Puhe sielunvaelluksesta kuuluu historiaan.

PS: Durakin kommentit hyviä.

”Epikuros kirjoitti: Buddhismin suhteen kirjoittaja erehtyy. Viisas buddalainen ei usko tuonpuoleiseen vaan tämänpuoleiseen. Puhe sielunvaelluksesta kuuluu historiaan.”

Niin …. että kaikki muut eivät tiedä mitään, mutta buddhalaiset kaiken? Tuota voisi jo sanoa vanhanlaisesti omavanhurskauttamiseksi, joka itseasiassa onkin monien idän ”uskontojen” oppisisällön ytimenä. Oikeastaan ne ovatkin enemmän filosofisia oppijärjestelmiä, joissa oman minän palvonta nostetaan toiseen potenssiin. Meillä täällä suomessa mm.vapaa-ajattelijoita sellainen itsekkyyden oppi varmaan miellyttää, sillä heidän lahkossaan palvotaan oikeastaan aika samoja itsekorotuksen muotoja.

Noo.niin kirjoitti jotakin jota minä en sanonut – hän ei ilmeisesti tiedä idän uskonnoista mitään, enkä minä vapaa-ajattelijoista.

No nyt pitää pyytää epikurokselta anteeksi. En ollutkaan kaikkitietävä, vaikka niin luulin. Luulo ei sitten eddelleenkään ole tiedon väärti, kuten sanotaan.

Uskomatonta, miten kirkon piispa toivottaa uuden sekularistisen uskonnon tervetulleeksi uutena rauhan ja demokratian tuojana. Luther ennen opetti, että piispojen ja pappien tehtävänä on seistä Siionin muurilla puolustamassa Siioniaan (surakuntaansa) kaikenkarvaisilta ketuilta ja harhaopeilta – torjuttava perkelevihollisen kavalat hyökkäykset Sanaa vastaan. Näyttää siltä, että muurilla seisovat ovatkin vihollisen leiristä, he antavat kaikkien opintuulten puhaltaa maailmanmielistelyssään seurakuntaansa ja kirkkoonsa. Voi, voi, voi kirkkokansaa, kun ylipaimenet ovatkin käärmeitä!

Kannattaa tutustua tarkoin Pohjois-Afrikan maiden muslimiveljeskunnan tavoitteisiin – näennäiset vaalit ja sarian laki voimaan, maksoi, mitä maksoi.

Il Marin kanssa olen samaa mieltä. On hätkähdyttävää lukea miten pitkälle Heikka on harhautunut
pappivalansa velvoituksista ! Kuinkahan mahtaa omatunto kestää ,jos sitä on jäljellä lainkaan.
Kumma, että ei ole edes minkäänlaista Jumalanpelkoa piispassa. Viimeisellä tuomiolla ei kyllä auta ihmiset ,joita hän on vienyt harhaan. Tässäpä ev.lut.kirkon koko kuva. Herätkää ihmiset!!

Varavoltaire kirjoitti:
”Mikä on maltillisuuden huippu? No, maltillinen muslimi tietenkin.”
Kuka ymmärtää islamia parhaiten, luterilaiset piispat tietenkin…

Il Marille sanoisin että Luther sanoi myös: Kapinalliset talonpojat on tapettava ja juutalaiset ajettava maanpakoon. Lutherin mukaan syntiä sai tehdä paljon, kun vain uskoi Jeesukseen.

Naivin lapsenuskoinen kirjoitus piispalta. Luterilaiset piispat toimivat enemmän politiikan alttarilla kuin uskon kysymyksissä. Tuskin islam ja demokratian ihanteet ovat kovin helposti yhdistetttävissä. Arabikevään tuloksena voi tulla uusia islamilaisia valtioita, joissa mm. kristityillä ei ole uskonvapautta. Tästä piispa Heikka ei ole lainkaan huolissaan. Jo nykyisin monessa islamilaisissa maissa kuten esim Pakistanissa kristittyjä vainotetaan pelkän uskonnon vuoksi.

Kirkon miehet ja naiset pysyköön lestissään!

Moderni Heikka kuten muukin kirkkoväki sekaantuu politiikkaan ja nostaa itsensä muun virkakoneuiston yläpuolelle kirkon ottaessa kätköön laittomasti maassa oleilevia tyyppejä. Se on kapinaa valtiota vastaan, Kumma ettei asiasta nosteta oikeusjuttua virkavallan häirinästä. Uskovainenhan on sellainen joka uskoo sellaisia juttuja joita muut eivät. Siksipä on nielaistu todesta toiveaajtus että islma muuttuisi. Se ei muutu vaan valtaa alaa suosiollisten piispojen avulla. Nerokas tapa panna toisen ideologian nokkamies levittämään omaa sanomaa kierolla tavalla !

Epikuros!, Luther ei ollut virheetön, hän todella kukistutti talonpoikaiskapinan verisesti, mutta katui yhtä verisesti; juutalaiskysymyksessä hän todella meni päin mäntyä ja kehottikin kuolinvuoteellaan tukeutumaan Raamattuun ennen kuin hänen kirjoituksiinsa. En ole paljon Lutheria tutkineena löytänyt yhtään hänen kirjoitustaan, jossa hän kehottaa synnin tekemiseen???
Mitä tulee heikkalaisuuteen, sehän on puhdasta bahailaisuutta. On yksi pyhä jumaluus, josta eri uskonnot ovat säteitä ja siis samaa alkulähdettä, kuten aurinko, josta lähtee lukemattomia säteitä.
Jokainen keskiverto luterilainenhan muistaa rippikoulustaan, miten Kristus on ainut tie, totuus ja elämä. Ei tarvitse kovin kummoisia teologian tai vieraiden uskontojen tuntemusta olla, niin huomaa miten kaikki muut uskonnot panevat ihmisen tekemään ja ponnistelemaan kohti pelastusta taikka nirvanaa – kristinuskossa taas kaikki on puolestamme tehty, meistä riippumatta.
Heikka niputtaa meidät kristityt samaan sekularismiuskoon hindujen, buddalaisten ja muslimien kanssa ja löytää siinä pyhän kosketusta. Voi surkeutta suurta kirkon pääpehtoorilta!

Pirua mustepullolla heittänyt Luther ei mielipiteiltää ole moderni. Uskovaiset häpeävät häntä vaikka häneen nimeensä vannovatkin. Kun hänen syntymästään oli tasavuosi, niin kaupungin kirjastossa oli näyttely hänen teoksistaan. Oli pitkä litania mitä kaikkea hän oli kirjoittanutkaan. Kas vain tärkeä eepos Kusfannus Oy Vasaran v 1938 julkaisema Juutalaisista – ja heidän valheistaan oli pois. Valehteluun ja salailuun kyllästyneenä menin kirjatätin puheille ja kas kummaa sieltä varastostahan se löytyi. Siellä oli täysohjelma mitä juteille piti tehdä. Herra Hoota turhaan yksin syyllistetään. Hullu mikä hullu ja kriminaali mutta yllyttäjästä vaietaan. Älykäs, aikaansaapa kansanosa oli vihan ja kateuden kohde. Nykyajan uskovat eivät ahdistuksissaan edes uskalla lukea ko. kirjaa. Ollaan sitten niin Lutteria.

Kaikkien toispuoliseen uskovien tärkein voimanlähde on viha vääräuskoisia kohtaan. Sitä Heikka ei ilmeisesti käsitä. Luepa Nietzschen ”Antikristus”, niin käsität mitä sakkia uskovaiset ovat. Papit panevat päänsä pensaaseen eivätkä lue viisaita kirjoja.

Voi sinisilmäisyyden tarttuvaa syöpää.

” Boutros Boutros-Ghalin mukaan salafisti-liike on vakava uhka ihmisoikeuksille, koska se pitää ihmisoikeuksien puolustamista uuskolonialistisena perintönäja ja jopa uutena ristiretkenä islamia vastaan. ”

Islam on kaikissa muodoissaan totalitaristinen.
Ja jo pelkästään siksi tuomittava. Muusta puhumattakaan.

Hämmentävää tekstiä Durakilta. Tulee itse asiassa ihan mieleen takavuosien paranoidi ja uhkaileva stallariretoriikka. Kirjoittaja tulkitsee ja on paljastavinaan vastustajansa (totta kai vastustajansa, sillä olet joko puolesta tai vastaan, ”kenen joukoissa seisot”) piilevät motiivit, eli taistelun ”Soinin puoluetta” (heh) vastaan, ja vihjaileepa jopa ”korkealla tasolla” tehdyistä päätöksistä. Kaiken takana joku persuja jahtaava salaliitto, vai? Huh huh.

Lopuksi vielä uhkaus: ”Ettei vain kirkko valitse liian aikaisin linjaansa.” Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Suunnitteleeko Durak kenties poliittisia puhdistuksia?

Israelin ystävänä en voi kuin kauhulla lukea mitä Suomalaisen kirkon korkea-arvoinen ihminen kirjoittaa. Näinkö sokeiksi on kirkossakin tultu islamille? Todella masentavaa ja surullista. Mutta kaikki tapahtuu mikä on kirjoitettukkin.

Pinnallisen käsityksen mukaan ns. länsimaisissa demokratioissa maallinen ja kirkollinen valta on erotettu toisistaan. Muodollisesti tämä pitää paikkansa, mutta ei käytännössä. Poliittinen eliitti istuu vaivautuneena silloin tällöin Suurkirkossa. Piispat ja muut prelaatit kutsutaan itsenäisyyspäivän tilaisuuteen.

Mikään ei sulje pois mahdollisuutta, että maallisen vallan edustaja suosittelisi kirkollisen vallan edustajalle ”yleismaailmallisesti ekumeniaa lujittavaa kirjoitusta”, jotta ”päästäisiin tästä vihakirjoittelusta.”

”Maltillinen” muslimiveljeskunta aikoo purkaa Egyptin-Israelin rauhansopimuksen ja kieltäytyy tunnustamasta edes Israelin olemassaoloa. Ei siis oikein etene tuo leipäpapin naiivi julistus rauhanomaisesta islamista. Tunisiassa, Turkissa ja Nigeriassakin on muslimien nostattama vastakkainasettelu kiihtymässä.

Uskon maltilliseen islamiin vasta sitten, kun sen eri lahkot lopettavat edes ne toistuvat murhaiskunsa vastalahkon moskeijoihin ja hautajaisiin. (PS. Onko mikään pyhää em. iskuisa?) Jos he kohtelevat omiaan noin barbaarisesti, niin miten me vääräuskoiset ja ateistit voimme kuvitella saavamme jotenkin ihnimillisemmän kohtelun puolikuun edustajilta ?