Inttijutut kunniaan – myös armeijan keskeyttäneiden jutut

Mielipide 11.7.2009 10:01

Armeijan keskeyttäminen ei ole yksinkertainen ilmiö. Siksi keskeyttäjät päästetään ääneen.

Puolustusvoimien uusi komentaja Ari Puheloinen on julistanut läskin armeijan viholliseksi mutta on myös sitä mieltä, että varusmiespalveluksen keskeyttäjät ovat liikaa esillä julkisuudessa (HS Kuukausiliite, heinäkuu 2009).

Julkaisimme eilen jutun, jossa kolme armeijan keskeyttänyttä pääsi kertomaan tarinansa. Se on hyvä avaus, sillä liian usein mediassa tämä ilmiö on vain tilastoja. Ja kuitenkin jokaisen keskeyttäjän takana on yksilöllinen tarina, joka ansaitsee päästä kuuluviin.

Ei liene muodikasta puolustaa inttijuttuja eli yleensä tuopin ääressä kerrottuja tarinoita, joissa kaikilla on aina ollut kovin koulutus, kylmimmät säät ja vähiten unta. Otan riskin ja olen epämuodikas.

Inttijuttujen kertominen ei ole merkki ajattelun taantumuksesta, ne ovat suullista kansanperinnettä. Lisäksi ne ovat terapiamuoto suomalaiselle miehelle, jota usein syytetään puhumattomuudesta. Miettikääpä: sinut laitetaan vähintään puoleksi vuodeksi laitokseen, jossa kaverit, tavat ja tilanteet ovat outoja. Ja lisäksi siellä opetellaan tappamaan ihmisiä. Jos siitä ei synny tarinaa, niin mistä sitten.

Armeijan keskeyttäneet ansaitsevat yhtä lailla oikeuden kertoa kokemuksiaan. Väitän nimittäin, että suomalaisessa yhteiskunnassa se ei ole helppoa. Yleinen oletus on, että nuori mies on käynyt armeijan. Jos se on jäänyt kesken, syntyy jatkokysymys – miksi? Ketään ei voi pakottaa vastaamaan, koska taustalla voi olla terveydellisiä ongelmia.

Usein nuorten miesten keskuudessa koulun keskeyttäminen on hyväksyttävämpää kuin armeijan. Se on aivan nurinkurinen asetelma, jos ajatellaan ”isänmaan etua”. On selvä, että kansantalouden kannalta on tärkeämpää opiskella ja työllistyä kuin viettää kuusi kuukautta kasarmilla.

Väistyvä komentaja Juhani Kaskeala sanoi ääneen sen, minkä moni jo tiesikin: Suomi on käytännössä siirtynyt valikoivaan asevelvollisuuteen nuorten huonon kunnon takia. Jos asiat kehittyvät edelleen nykyiseen suuntaan (varusmiesten keskeyttäminen yleistyy, sotateknologia on yhä kalliimpaa), valikoiva asevelvollisuus on todennäköinen suunta.

Sama kehitys näkyy joka paikassa: väki on entistä koulutetumpaa ja erikoistuneempaa. Jos ei ole kumpaakaan, on vaarassa pudota kelkasta.