Ilmastonmuutos: Miksei nokipäästöjä huomioida?

SK:n toimitus
Mielipide 7.11.2009 14:01

Arktinen ilmastonmuutos on luultua monimutkaisempi. Miksi vain kasvihuonepäästöt herättävät keskustelua, kysyy Atte Korhola.

Arktinen alue on lämmennyt voimakkaammin kuin muu maapallo. Koska napa-alueen muutokset vaikuttavat merkittävästi maailmanlaajuiseen ilmastoon, on tärkeää tietää, mitä arktisella alueella tapahtuu.

Arktinen alue on laaja ja sen osa-alueiden ilmastot vaihtelevat paljon. Esimerkiksi Alaskassa talvilämpötila on noussut 2-3 astetta 30 viime vuoden aikana. Toisaalta taas Labradorinmerta ympäröivät Kanadan ja Grönlannin seudut ovat viilentyneet. Tulevassa ilmastossakin ennustetaan olevan suurta alueellista vaihtelua.

Pohjoinen ilmasto on vaihdellut runsaasti myös ajallisesti. Viimeaikainen lämpeneminen on saanut paljon tilaa mediassa, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt 1900-luvun alun vielä voimakkaampi lämpeneminen.

Arktinen alue lämpeni aikavälillä 1910-1940 peräti pari astetta, mikä oli 5-7 kertaa rajummin kuin muualla maapallolla. Viime vuosikymmeninä vuotuinen keskilämpötila on noussut ”vain” reilun asteen, noin kaksi kertaa nopeammin kuin muualla. 2000-luvulla lämpeneminen on ainakin hetkellisesti pysähtynyt.

1940-luvulta aina 1970-luvulle asti esiintyi koleampi vaihe, jonka aikana arktiset lämpötilat tippuivat lähes puolitoista astetta. Pakkasukko heilutti jääpuikkoaan pohjoisen suuntaan kiivaasti, sillä kyseisellä aikavälillä Arktika viileni jopa yli kymmenen kertaa voimakkaammin kuin muu maapallo.

1900-luvun alun lämpenemiseen vaikutti auringonsäteilyn voimistuminen sekä vähäinen tulivuoritoiminta. Portaittain etenevä lämpeneminen heijasteli Atlantin Valtameressä esiintyvää meriveden lämpötilaheilahtelua, jonka aiheuttajaa ei tiedetä varmuudella.

Ilmaston luontainen vaihtelu on siis selvästi suurempaa arktisella alueella kuin maapallon muissa kolkissa. Tämä tulee muistaa arktisen alueen ilmastonmuutosta ja sen vaikutuksia tulkittaessa.

Viime aikojen tutkimus on painottanut ilman pienhiukkasten merkitystä arktisen ilmaston ja jää- ja lumipeitteen säätelyssä. Erityisesti mustan hiilen eli noen merkitys ilmastoa muuttavana tekijänä on korostunut sitten vuonna 2007 julkaistun kansainvälisen ilmastoraportin.

Nokea syntyy biomassan epätäydellisestä palamisesta, ja sen päästöt ovat lisääntyneet noin kuusinkertaisiksi teollistumisen aikana. Valtaosa hiukkasista syntyy kotitalouksissa tapahtuvan tulen käytöstä Aasiassa, mistä ne kulkeutuvat ilmavirtausten mukana kaikkialle maapallolle.

Musta hiili aiheuttaa lämpenemistä kahdella tavalla: ilmakehässä se imee auringonsäteilyä ja lämmittää ympäröivää ilmaa ja maahan laskeutuessaan se tummentaa vaaleat lumi- ja jääpinnat aiheuttaen niiden sulamista. Vaikutus on kuin hangelle heitetyllä tuhkalla. Varovaisten arvioiden mukaan tonni nokipäästöjä aiheuttaa 600 kertaa voimakkaamman ilmastopakotteen kuin tonni hiilidioksidipäästöjä.

Tuoreiden mallisimulaatioiden mukaan jopa puolet arktisen alueen viimeaikaisesta lämpenemisestä sekä merkittävä osa myös merijään ja jäätiköiden sulamisesta olisi seurausta nokipäästöjen voimakkaasta runsastumisesta.

Arktisessa ympäristössä tapahtuu siis runsaasti muutoksia, mutta niiden syyt eivät ole aina yksiselitteisiä. Vaikka kasvihuonekaasupäästöt ovat muutosten taustalla, olisi naiivia tulkita kaikkia ilmiöitä vain tästä näkökulmasta käsin.

Uusi tutkimustieto asettaa haasteita myös ilmastonmuutoksen torjunnalle. Jos ilmastonmuutosta halutaan hillitä nopeasti, tulisi lyhyen aikavälin tavoitteissa keskittyä nokihiukkasten ja muiden lyhytikäisten ilmansaasteiden rajoittamiseen. Tutkijayhteisössä kummastellaankin sitä, miksi pienhiukkaset eivät ole näkyvämmin esillä Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa. Suomi pohjoisena valtiona voisi profiloitua asiassa.

Teksti Atte Korhola

Kirjoittaja on ympäristömuutoksen professori Helsingin yliopistossa.

Keskustelu

Allekirjoittanut ainakin epäilee, että nokipäästöjä ei huomioida (vielä) ilmaston lämmittäjänä lähinnä kahdesta syystä:

1. Teoria nokipäästöjen vaikutuksesta on melko tuore asia.
2. Sellainen mahdollisuus ei sovi useimpien ilmastogurujen ja heidän opetuslastensa kaavoihin kangistuneeseen maailmankuvaan.

Joillekin voisi olla suorastaan shokki, jos nokipäästöt olisivat tehokas ilmaston lämmittäjä! Silloinhan melkoinen osa kaikista masinoiduista, jo tehdyistä ja suunnitelluista, toimenpiteistä olisi likimain turhaa. Kuinka noloa! Maine ja uskottavuus siinä saattaisi mennä.

Virallinen mantra on tällä hetkellä, että ilmaston lämpenemisen aikeuttavat ihmisen tuottamat kasvihuonekaasut. Siihen kuvaan eivät sovi mitkään nokipäästöt, Auringon vaikutus, tulivuoritoiminta maalla tai merten pohjalla tms. kerettiläiset tekijät. Joku sademetsien radikaalin vähenemisen vaikutus nippa nappa hyväksytään, sillä sen vaikutusta hiilinieluihin ei voi mitenkään väistää.

Pakko on kommentoida tähänkin juttuun tuota vastikään tänä iltana (9.11.) tullutta MOT-ohjelmaa (”Ilmastokatastrofi peruutettu”). Siinähän esitettiin todella mielenkiintoisia väitteitä johtavien ilmastotutkijoiden tekemistä tilastojen manipuloinneista. Esim. keskiajan lämmin jakso oli hävitetty lämpötilakäyristä ja siperian puiden vuosilustoja oli hyödynnetty hyvin tarkoitushakuisesti. Kaiken kukkuraksi suomalaisen järven pohjasedimenteistä johdettuja lMyöskään sitä ei mainosteta, että viimeiseen 12 vuoteen ilmasto ei näytä lämmenneen ollenkaan.

Myös professori Atte Korholan haastattelu oli mukana. Eipä hänkään näitä manipulointeja tuntunut käsittävän.

Onko todellakin niin, että hyvin laajalla rintamalla sekä poliitikot että tieteentekijät ovatkin totaalisesti joron jäljillä? Poliitikkojen käyttäytymisen kyllä ymmärrän. Hehän eivät tieteestä mitään ymmärrä, mutta uskovat mitä tahansa, josta voi saada pisteitä äänestäjiltä. Mutta, että monet vakavasti otetut tiedemiehet olisivat sortuneet tuollaiseen suorastaan rikosluonteiseen manipulointiin – tai ainakin sulkeneet siltä silmänsä!

Jos puoletkaan noista vastatodisteita on totta, ovat veronmaksajat pulittaneet tyhjästä todella suuria summia – ja lisää laskuja kannetaan eteen. Joku taitaa tienata muhkeasti kuvitellulla ihmiskunnan syyllisyydellä. Pitää kai pikkuhiljaa uskoa, että ei tämä ihmiskunnan hiilidioksidituotanto ole paljonkaan maailmaa lämmittänyt – aivan muusta tässä on kysymys.

Hyvä keskustelunavaus Atte Korholalta! Nokipäästöjen ja pienhiukkasten kokonaisvaikutus ilmastonmuutokseen tulisi selvittää mahdollisimman tarkasti ja ottaa nämä komponentit mukaan myös ilmastosopimusneuvotteluihin, jotka ovat juuttuneet raskaisiin rahoituskysymyksiin.

Kiinan, Intian yms. kehittyvien maiden mukaan saaminen kansainväliseen sopimukseen olisi huomattavasti helpompaa (ja halvempaa!), jos osa päästöjenvähennystoimista vaikuttaisi nopeasti ja positiivisesti miljoonakaupunkien hengitysilman laatuun. Kun tällä on vielä lumen ja jäätiköiden sulamiseen ehkäisevä vaikutus, on outoa panostaa kaikki toimenpiteet ja rahat hiilidioksidin ja muutaman muun kasvihuonekaasun rajoittamiseen, koska nämä kaasut ovat erittäin pitkäikäisiä ilmakehässä (ja kalliita vähentää!). Toisin kuin hiukkaset, jotka viipyvät ilmakehässä vain päivistä viikkoihin tai kuukausiin.

Myös bioenergian nopeutetut lisäämistavoitteet asettuvat osin uuteen valoon, kun otetaan huomioon noki- ja pienhiukkaspäästöjen vaikutus. Toki suuren mittakaavan bioenergiantuotanto toteutetaan tehokkain savukaasupuhdistimin (sähkösuodattimet, pesurit), mutta pienimuotoinen biomassan poltto laajassa mittakaavassa lisäisi haitallisia nokipäästöjä ja aurinkonsäteilyä imevinä voimistaisi sulamisilmiöitä (siis vaikkei ilmaston lämpötila edes nousisi).

Oli MOTin väitteet totta tai ei, päästöjenvähennystoimenpiteet pitää toteuttaa kustannustehokkuusjärjestyksessä ja win-win -tilanteita suosien. Minusta näyttäisi vahvasti siltä, että nokipäästöjen vähentäminen nousisi listan tärkeysjärjestyksessä korkealle!