Ihmistä ei voi selittää vain uskonnolla

Jyri Komulainen puolusti uskonnonopetusta sillä, että eri uskontoihin perehtyminen ”auttaa näkemään, että kaikki tällä maapallolla eivät ajattele ja toimi samoin kuin minä itse”. Tätä tärkeää tavoitetta voitaisiin lähestyä myös kirjallisuuden opetuksella. Suomen kouluissa tulisikin jatkossa hyödyntää kirjallisuuden opetusta ja kaunokirjallisuutta systemaattisesti monikulttuurisuuteen perehtymisessä.

Uskontojen ohella on muitakin väyliä ihmisten erilaisuuteen ja monikulttuurisuuteen. Ihmisillä on myös kansallisuus tai jokin muu etninen ryhmä, sukupuoli, seksuaalisuus, yhteiskunnallinen asema ja elämän aikana kertyneet kokemukset osana erilaisia pienempiä ja osin vapaavalintaisia ryhmiä, kuten perhettä, sukua, harrastusryhmiä ja työyhteisöjä.

Identiteetti koostuu toisiinsa limittyvistä ja ristiriitaisistakin osa-alueista. Tärkeintä on kuitenkin oivaltaa, ettei ihmistä voi selittää vain hänen uskonnollaan tai millään muullakaan yksittäisellä kulttuuritekijällä.

Saman asian kiteytti Husein Muhammed todetessaan, että Suomessa asuvat muslimit usein uskonnollistetaan vain islamin edustajiksi, vaikka ihmisten identiteettiin vaikuttaisivat uskontoa enemmän muut seikat, kuten kansallisuus, äidinkieli, perhe tai ammatti. Aivan kuten kantasuomalaisillakin!

Tällaista piilevää rasismia ja yksinkertaistavia selitysmalleja vastustamaan tarvitaan lisää yksilöiden tarinoita yleistävän pintapuolisen ja vain ulkoisiin kulttuurieroihin keskittyvän ”kulttuuritiedon” oheen.

Kaunokirjallisuus kuuluu taiteen alueelle ja on siten lähtökohtaisesti ideologioihin sitoutumatonta, niistä erillään. Siten sen piirissä voidaan käsitellä kaikkia ihmiselämään kuuluvia ilmiöitä monitahoisesti ja yksilöiden näkökulmasta, valmiiksi asetettuja tulkintoja väistellen. Se kertoo yksilöistä eikä pyri yleistämään, kuten tietotekstit.

Kirjallisuutta lukiessa voi päästä tutustumaan sellaisiin kulttuureihin, joihin itsellä ei ole tosielämässä pääsyä ajan, paikan, kielen tai jonkin muun suhteellisen hitaasti ja vaivalloisesti ylitettävän esteen vuoksi. Pääsy on myös suoraan kirjallisuuden henkilöiden tajuntaan, heidän kokemusmaailmaansa ja tunne-elämyksiinsä. Seurauksena on kasvava ymmärrys itsestä, muista ja maailmasta.

Nuorelle lukijalle, jonka lukemisprosessiin kuuluu usein samaistuminen kirjan henkilöön, on myös syvästi kasvattavaa samaistua sellaiseen henkilöön, joka edustaa toisenlaista kulttuuriympäristöä kuin missä hän itse kokee elävänsä. Samuuden, outouden ja vierauden kokemusten kohtaamista voi harjoitella kirjallisuuden tarjoamalla maaperällä. Asenne itselle vierasta kulttuuria kohtaan paranee ja uteliaisuus herää, kun kirjallisuuden henkilöön tutustuu tarinan edetessä enemmän – niin kuin tosielämässäkin.

Kirjallisuus myös välttää yleistäviä ja valmiiksi pureskeltuja selityksiä. Se jättää tilaa lukijan omille kokemuksille ja tulkinnoille ja suorastaan vaatii lukijaa osallistumaan. Teksti antaa vihjeitä, jotka lukija tulkitsee käyttäen aktiivisesti omia tietojaan teksteistä, maailmasta ja itsestään. Lukijalle tarjotaan vain harvoin yhtä oikeaa selitysmallia. Saa ajatella itse.

Lisäksi kaunokirjallisuuden lukeminen tuottaa mielihyvää ja rikastuttaa emotionaalisesti tavalla, johon harva tietoteksti yltää.