Hyviä uutisia, kiitos

Susan Heikkinen
Mielipide 14.6.2009 00:03

Jo koulussa opimme luokittelemaan maailmaa. Samaan tapaan media ohjaa yleisöä jäsentämään maailmaa.

Lamaa, kärsimystä ja katastrofeja – kertokaa edes joskus hyviäkin uutisia! Näin anotaan medialta usein. Maailmassa on paljon hyviäkin tapahtumakulkuja uutisoitavaksi, mutta huono uutinen on aina ollut hyvä uutinen, mitä yleisön tiedonjanoon ja lehtien myyntilukuihin tulee.

Mikä sitten on hyvä uutinen? Kaikki ovat ja mikään ei ole, osoittaa huhtikuusta asti netissä on pyörinyt verkkopalvelu Suomen hyvät uutiset. Palvelua pyörittää Taloudellinen tiedotustoimisto TAT, jonka taustalla on elinkeinoelämä.

Laman vastaiskuksi perustetun sivuston eetokseen kuuluu, että kaikki laillinen taloudellinen toimeliaisuus on hyvästä. Mutta on laajoja piirejä, joissa esimerkiksi uutista turkishuutokaupan piristymisestä ei tulkita millään lailla myönteiseksi.

Myös hehkutus siitä, mitä kaikkea eri puolilla Suomea onkaan saatu aikaan EU-tuella, herättää hankalia vastakysymyksiä. Onko keinotekoisesti pönkitetty toimeliaisuus terveellä pohjalla?

Jo koulussa opimme luokittelemaan maailmaa. Eloton ja elollinen ympäristö. Oikeisto ja vasemmisto. Eurooppa ja Afrikka. Me ja he. Samaan tapaan media ohjaa yleisöä jäsentämään maailmaa, kun se lokeroi uutisia vaikkapa hyviin ja huonoihin. Tai suuriin ja pieniin – arvotus jota tosin on yhä kasvavalle mobiiliyleisölle vaikea välittää.

Luokittelut eivät ehkä ole ikuisia. Onko sanomalehden perinteinen osastojako ainoa oikea tapa jäsentää maailman tapahtumat? Kuinka jakautuisivat lehden uutiset, jos ne jaettaisiin kahtia pääosastoihin ”Tellus” ja ”Homo sapiens”? Ja kuinka uudenlaisia uutisia ja artikkeleita toimituksissa tehtäisiinkään, kun piskuista Tellus-toimitusta olisi pakko vahvistaa, ja kun koko maailma hahmotettaisiin uusien jakolinjojen mukaan?

Avoimen asenteelliset silmälasit ovat kelpo tapa jäsentää monimutkaista maailmaa. Ei ole välttämätöntä olla samaa mieltä vaikkapa feministisen Tulva-lehden tai bisneskulttuurin lipunkantajan Optio-lehden kanssa, ja silti voi kokea ne antoisiksi.

Suoraviivaista maailmankuvaa heijastavien lehtien kautta voi oppia katsomaan yhteiskuntaa toistenkin silmin. Hyvien ja huonojen uutisten rajatkin on silloin hetken helppo vetää.

Lopuksi hyvä uutinen. SK:n keväällä järjestämä Hyvä elämä -kirjoituskeräys sai toistasataa lukijaa tarttumaan kynään. Heidän ajatuksiinsa palataan SK:ssa syksyyn mennessä.

Hyvään elämään perehtyi myös toukokuun kuvakilpailu. Katsele täältä kilpailuun osallistuneita kuvia.

Keskustelu

Näinhän se asia valitettavasti on. Huono uutinen myy paremmin kuin hyvä uutinen, joten siksi mediaväki – tai ainakin suuri osa heistä – tuntuu erityisen mielellään satsaavan nimenomaan huonoihin uutisiin ja niistä kertomiseen, jotkut suorastaan niillä mässäilemiseen.

Vaan eipä tässä suinkaan vielä kaikki. Touhun raadollisuutta kuvastaa se, että jollei huonoja uutisia ole tarpeeksi, niin sellaisia tarvittaessa jopa kehitellään aivan tyhjästä. Hyvinä esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa parin vuoden takainen lintuinfluenssahysteria ja tämän kevään sikainfluenssahysteria. Kummastakin media aloitti hirveän rummutuksen, vaikka alusta lähtien oli aivan selvää, että minkäänlaista mainittavampaa uhkaa noista ei tule olemaan. Tavallisella terveellä Suomen kansalaisella on suurempi todennäköisyys saada Loton päävoitto kuin kuolla täällä kotimaassaan edellä mainittuihin tauteihin.

Aivan omaa luokkaansa on sitten tämä viime vuosina jo suorastaan uskonnollisen hurmosliikkeen piirteitä saanut ilmastonmuutosvouhotus. Siinä kyse ei ole enää pelkästä lehtien myynnin lisäämisestä, vaan useat muutkin tahot ovat keksineet kyseisestä hankkeesta itselleen mainion rahastuskeinon. Pseudotieteelliseen hömppään pohjautuviin kauhukuviin vetoamalla on iso osa tavallisista kansalaisista saatu tuntemaan niin suurta syyllisyyttä ”heidän itsensä aiheuttamasta” ilmaston lämpenemisestä, että he ovat valmiita maksamaan mukisematta useita miljardeja euroja siitä, että nämä kauhukuvat pystyttäisiin edes osittain torjumaan.

Näin siitäkin huolimatta, että näkemykselle ”ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta” ei ole kyetty esittämään minkäänlaisia tieteellisesti päteviä perusteita. Koko oppirakennelma nojaa pelkkiin arvailuihin ja hypoteeseihin; faktat loistavat poissaolollaan. Lobbarit ovat tosiaan osanneet asiansa!

Spåralogia kunniaan ;
elämä on hyvästä…….

Uutiset ovat – sirkushuveja kansalle – absurdiudessaan tragikoomisia satuja vailla kosketuspintaa normaaliin arkeen.

Hyvät uutiset eivät enää tunnu hyviltä, jos niille ei löydy vertailukohtaa. Siksi huonojakin uutisia pitää olla.