Huumorista uhkailuun – tekniikka ei tulkitse tai suutu, ne ovat käyttäjän ominaisuuksia

Mielipide 21.4.2012 11:00

Oliko elokuvaohjaaja tosissaan, kun puhui rikkaiden tappamisesta? Ihanko vakavissaan kansanedustajan avustaja ehdotti ulkomaalaisille hihamerkkejä?

Nämä ovat toisarvoisia kysymyksiä. Ennemmin voisi pohtia, miksi moisia kuohuja nousee jatkuvasti.

Ongelma tuntuisi liittyvän nettiin. Jos hämmennystä ei aiheuta blogiteksti tai Facebook-kommentti, niin sitten jonkun haastattelulausuntoa kauhistellaan porukalla sosiaalisessa mediassa.

Mutta tekniikka ei tulkitse tai suutu, ne ovat käyttäjän ominaisuuksia. Siksi pitääkin kysyä, miten minimoidaan väärinymmärryksen riski digitaalisen viestinnän virroissa.

Toimittajan vastuu on yksi näkökulma. Olisiko mahdottoman typerää kysyä kohauttajalta: Mitä tarkoitat? Oletko tosissasi? Onko tämä mielestäsi hyvää huumoria? Jos on, miksi? Jos ei, miksi sitten sanoit niin?

Ja itseltään toimittaja voi silloin tällöin kysyä, onko käsillä oikeasti uutinen. Painetun lehden pikkupalstan kokoinen asia saattaa verkossa voimistua kuin lumivyöry.

Sitten on sanoja tai kirjoittaja ja hänen vastuunsa.

Alakoulun opettajan on syytä olla varovainen huumorin kanssa, sillä lapset harvoin ymmärtävät ironiaa. Ihmishistorian aikajanalla nettikulttuuri on vastasyntynyt, mutta olisi ikävää, jos verkossa pitäisi viestiä kuin lapselle. Tiedättekö: pelkistä, yksinkertaista, älä käytä kielikuvia tai sarkasmia.

Mutta lähdepä syyttämään yleisöä, jos pakina ei toimi tai vitsi ei naurata. Ei se niin mene.

Huonosta huumorista on joillakuilla lyhyt matka uhkailuun ja kiihottamiseen. Tätä touhua ei voi sivuuttaa olankohautuksella. Valtakunnansyyttäjän johdolla on juuri valmistumassa raportti ”Rangaistavan vihapuheen levittäminen internetissä”. Tässä virkamiehet ovat ajan hermolla – hankkeesta on viestitty matkan varrella verkossa ja raporttiluonnos on avoin yleisön kommenteille.

Sattumaa tai ei, myös monet koulu-uhkaukset toteutetaan netissä. Joukossa on ilkivaltaa, huonoa huumoria, mielenterveyden ongelmia ja aitoja uhkauksia. Ne kaikki otetaan vakavasti, vaikka taustalta paljastuisi mitä.

Nuorisopsykiatrian professori neuvoi SK:n haastattelussa uhkauksista ongelmiin joutuneita nuoria kysymään itseltään, ”miksi toisten pitäisi ymmärtää, etten ollut tosissani”. Siinäpä pohdittavaa muillekin kuin koulu-uhkaajille.