Huippu-urheilun tavoitteita ja mittareita ei kannata piilotella

PUHEENVUORO: Parempi keskusteluyhteys esimerkiksi talous- ja sosiaalitieteilijöihin voisi auttaa paljon, kirjoittavat Jussi Pyykkönen ja Sari Rautio.

Profiilikuva
huippu-urheilu
Teksti
Jussi Pyykkönen Sari Rautio
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden tuottaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

’Huippu-urheilun johtamisjärjestelmän tehtävänä on parantaa urheilijoiden menestymisen edellytyksiä ja voittamisen todennäköisyyttä. Nykymuodossaan urheilujärjestelmä ei edesauta tavoitteen saavuttamista”, todetaan Kimmo J. Lipposen huippu-urheilua ruotivassa arviointiraportissa.

Oli ilahduttavaa lukea, että Olympiakomitea ja ministeriö ovat ottaneet tämän Valtion liikuntaneuvoston raportin lähtökohdaksi omalle kehitystyölleen.

Yhtä lailla lupaavaa on se, että Mikko Salonen, Mika Kojonkoski ja Tiina Kivisaari kirjoittavat (Kirjeitä, SK 38/2017) urheiluliikkeen rakentaneen tavoitteet, suuntaviivat ja mittarit tuleville vuosille.

Mittarit, joiden pohjalta järjestelmän vaikuttavuutta suhteessa menestykseen voidaan seurata, aivan kuten me Suomen Kuvalehdessä toivoimme.

On kuitenkin kysyttävä, miksi urheiluliike ei halua julkaista konkreettisia mittareitaan?