Holmila: Oikeutta vai rauhaa Darfuriin

Profiilikuva
Darfur
Teksti
SKnetin toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Darfurin rauhanprosessin edistäminen on nyt mahdollista. Painopiste siirtyy YK:n ja kansainvälisen yhteisön suuntaan.

Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC teki 14. heinäkuuta rohkean päätöksen asettaessaan Sudanin istuvan presidentin Omar Hassan al-Bashirin syytteeseen kansanmurhasta ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Teollaan ICC asetti itsensä myös entistä kovemman kritiikin kohteeksi.

Kritiikki on lähinnä muotoiltu Darfurin rauhannäkymien kannalta. Slobodan Milosevicin saatua kansanmurhasyytteen 1999 keskellä Kosovon konfliktia sen ounasteltiin merkitsevän päätepistettä Kosovon rauhanprosessille. Niin ei kuitenkaan käynyt.

Darfurissa on sama kaiku: Arabiliitto, Kiina ja lukuisat asiantuntijat ovat varoittaneet, että al-Bashirin asettaminen syytteeseen pysäyttää rauhanprosessin.

Argumentilla olisi Darfurin tapauksessa enemmän terää, jos voitaisiin puhua todellisesta rauhanprosessista. Näin ei kuitenkaan voida.

Prosessi ontuu eteenpäin ja kansanmurha jatkuu. On siis kohtuullista, että Darfurin tapaus nostetaan seuraavalle tasolle, niin kuin ICC:n syyttäjä Luis Moreno-Ocampo on nyt tehnyt.

Koska negatiivisista vaikutuksista on kirjoitettu paljon, on syytä tarkastella niitä positiivisia mahdollisuuksia, joita Ocampon toiminta avaa.

Afrikan unioni on vedonnut YK:n turvallisuusneuvostoon, jotta se pysäyttäisi ICC:n toimet. Rooman sopimuksen 16. artiklan mukaan turvallisuusneuvostolla on mahdollisuus lykätä ICC:n toimia vuodeksi kerrallaan.

Mikäli Darfurin kriisi on ensisijaisesti poliittinen, vaikuttaisi paremmalta, että poliittinen järjestö (YK), olisi vastuussa myös siitä, milloin oikeutta aletaan jakaa.

Tämä kuulostaa kyyniseltä, mutta rauhan saavuttamisen ja oikeuden jakamisen välisen eturistiriidan sovittamiseen liittyy kiinteästi kysymys ajoituksesta. ICC ei pysty ristiriitaan tarttumaan. YK:lla on siihen mahdollisuus.

Mikäli al-Bashirin kansanmurhasyyte menee vuodeksi YK:n turvallisuusneuvoston pöydälle, pystyy se paremmin lisäämään painetta al-Bashirin hallinnon suuntaan. Toistaiseksi YK on ollut avuton rauhanprosessin eteenpäin viemisessä.

Nyt prosessin etenemiselle olisi mahdollisuus: jos turvallisuusneuvosto hyväksyy AU:n vetoomuksen, merkitsee se sitä, että al-Bashirille kello tikittää ja hänellä on vuosi aikaa toimia rauhan eteen.

Tänä välikautena myös muiden konfliktin osapuolten on alettava tehdä todellisia, heidän omista intresseistään lähteviä ratkaisuja rauhan löytämiseksi.

Näin ollen laahaavaan rauhanprosessiin on mahdollista saada uutta vauhtia. Mikä tärkeintä tällainen paine myös helpottaisi kansanmurhan kohteeksi joutuneita Fur-, Masalit- ja Zaghawa-heimoja.

Kun kello tikittäisi ja tilanne olisi suurennuslasin alla, Sudanin hallituksella ja sen tukemilla joukoilla olisi minimaalinen liikkumavara.

Viimein, Darfurin tilanteen mahdollisesti ollessa YK:n harkinnassa, al-Bashirin hallinnon tulisi arvioida uudelleen, miten toimia ICC:n jo langettamien Ahmed Harunin ja Ali Hushaybin kansanmurhasyytteiden suhteen.

Jo nyt ICC:n toimet ovat saaneet aikaan aktiivisuutta: Arabiliitto on julkisesti kritisoinut ICC:n syytteen vaarantavan Darfurin rauhanprosessin, mutta samaan aikaan se on kannustanut Sudanin omaa oikeuslaitosta toimimaan aktiivisesti, jotta syytetyt saataisiin kansallisen oikeuden eteen.

Huonompi vaihtoehto asianomaisille on, että kansanmurhasyytteen ajo pysyy ICC:n käsissä.

Sudan voidaan palauttaa rauhan tielle vain, jos ICC ja YK:n turvallisuusneuvosto kykenevät toimimaan yhdessä mahdollisessa lykkäyksessä.

ICC on omalta osaltaan tehnyt rohkean ja hyväksyttävän vedon nostamalla kansanmurhasyytteen uuteen ulottuvuuteen – haluamalla asettaa vallassa olevan valtionpäämiehen oikeuden eteen.

Nyt painopiste siirtyy YK:n ja kansainvälisen yhteisön suuntaan, jossa viime kädessä ratkaistaan, miten kysymys rauhan saavuttamisesta ja oikeuden jakamisesta Darfurissa toteutetaan.

Teksti
Antero Holmila
SK 32/2008 (ilm. 8.8.2008)

Kirjoittaja on tutkija Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella.