Heikka: Maailmanuskonnot käännekohdassa

SKnetin toimitus
Mielipide 19.12.2008 12:15

Pelko ja epäluulo ovat väistyneet. Uskonnot ovat löytäneet yhteisen eettisen perustan, jolla ne voivat rakentaa maailmaa paremmaksi. Mukaan kutsutaan nyt myös ateisteja.

Seuraavassa katkelmia Mikko Heikan kolumnista, joka julkaistaan tämän viikon Suomen Kuvalehdessä (SK 51-52/2008, ilm. 19.12.2008). Voit kommentoida tekstiä tässä blogissa.

Marraskuussa pidettiin Kyproksella uskontojen välinen suuri rauhanrukous, joka jatkaa vuosia jatkunutta uskontojen kohtaamisten sarjaa. Nyt järjestäjänä oli katolinen kirkko, joka oli lähettänyt kokoukseen koko joukon eturivin kardinaaleja.

Muslimien, šintolaisten ja buddhalaisten johtajat olivat kokouksessa korkean tason delegaatioilla. Juutalaisten oppineet osallistuivat näkyvästi paneeleihin. Mukana oli runsaasti myös valtionpäämiehiä, YK:n, Unescon ja Punaisen ristin johtoa. Kristilliset kirkkokunnat olivat mukana arvovaltaisilla valtuuskunnilla.

Tässä uskontojen lähentymisessä ei kuitenkaan tehdä kompromisseja. Uskontojen sekoittamiseen, synkretismiin, ei pyritä. Hengellinen ylpeys ja oikeassa olemisen kopeus eivät ole sallittuja.

Uskonnot kohtaavat myös rohkeasti sen tosiasian, että ne kaikki tekevät lähetystyötä. Kuvaavaa on, että kokouksen järjestänyt katolinen kirkko tekee voimakasta lähetystyötä kaikkialla maailmassa. Siitä huolimatta se näkee uskontojen kohtaamisen tärkeäksi. Ihmiskunnan hyvinvointi vaatii uskontoja yhdistämään voimansa.

Kokouksen järjestelyistä vastannut katolisen kirkon Sant’ Egidio -järjestö on ottanut kunnia-asiakseen tuoda myös ateistit mukaan rauhantyöhön. Lähtökohtana on ollut, että kultaisen säännön etiikka yhdistää maailmanuskonnot ja ateistit toisiinsa. Mukana oli ranskalaisia intellektuelleja, joilla on ateistinen maailmankatsomus. He osoittivat suurta arvostusta uskontojen rauhantyölle, vaikka eivät jaakaan samaa vakaumusta.

Ateistien intellektuaalisesti korkeatasoinen argumentointi sulautui saumattomasti muslimien imaamien ja katolisen kirkon kardinaalien puheenvuoroihin. Kontrastina mieleen nousivat nimet Christopher Hitchens, Daniel Dennett, Richard Dawkins ja Sam Harris, joiden teokset ovat nostaneet fundamentalistisen ateismin otsikoihin. He eivät olisi menestyneet tässä seurassa.

Hitchensin vastikään suomennettu teos Jumala ei ole suuri liittyy teoksen otsikkotasolla muslimien rukoushuutoon Allahu akbar. Kirja arvioi myös muita maailmanuskontoja ja toteaa ne kaikki kelvottomiksi ja ihmiskunnalle tuhoisiksi. Hitchens kirjaa pitkän syntilistan, johon kuuluvat ristiretket, terroriteot, naisten syrjiminen ja tieteellisten löytöjen vastustaminen.

Samanlaiset syntilistat löytyvät myös Dawkinsin, Dennettin ja Harrisin teoksista. Nämä ”neljä ratsumiestä” päättelevät, että koska uskovat tekevät pahaa, myös itse uskonnot ovat myrkkyä.

En niele ”ratsumiesten” logiikkaa vastaväitteittä. He unohtavat, että maailmanhistorian suurimmat murhaajat Josif Stalin ja Adolf Hitler olivat ateisteja. Tekevätkö heidän hirmutekonsa ateismista kaiken pahan lähteen? Ei minun mielestäni. Tunnen riittävästi upeita ateisteja tullakseni vakuuttuneeksi, ettei ateismi sinänsä voi olla kaiken pahan alku.

Kyproksen kokouksessa kohtasin paneeleissa ja kahviloissa uskontojen eri perinteiden edustajia, jotka kaikki vannoivat kultaisen säännön nimeen. Eikä heidän toimintansa jää vain puheeksi. Jokainen tahollaan tekee työtä suurten globaalien ongelmien ratkaisemiseksi. Samalla he myöntävät virheet, joita uskontojen ja kirkkojen historiassa on tehty.

Hagia Sofian moskeijassa imaamit ja muslimioppineet kaikkialta maailmasta toistivat rukoushuutoa ”Jumala on suuri”. Kokouksen paneeleissa ja alustuksissa he sitoutuivat vastavuoroisuuden ja lähimmäisen kunnioittamisen etiikkaan. Tästä kaikesta oli mahdotonta tehdä Hitchensin tapaisia johtopäätöksiä, että islam olisi kaiken pahuuden syy.

Nikosian tummenevassa illassa vietetty päätöskokous oli kuin kommentti ”neljän ratsumiehen” teoksille. Tilaisuus pidettiin edesmenneen arkkipiispa Makarioksen residenssin pihalla. Katolikos Aram I piti dramaattisen puheen, jossa hän käsitteli Jumalan suuruuden teemaa. Rajan takaisten moskeijoiden rukoushuudot taustoittivat puhetta.

Aramin viesti oli, ettei Jumalan suuruus ole rakkautta valtaan (love to power) vaan valtaa rakastaa (power to love).

Tämän ajatuksen uskontojen edustajat hyväksyivät allekirjoittaessaan Nikosian julistuksen.
Toivon että Vatikaani lähettää sen ”neljälle ratsumiehelle” joululukemistoksi.

Kirjoittaja on Espoon hiippakunnan piispa.

Teksti
Mikko Heikka
(SK 51-52/2008, ilm. 19.12.2008)

Keskustelu

’Murheellisen’ kommentti ja siinä viereissä olleet saivat mielen murheelliseksi. Miksihän nimenomaan uskonasioissa jätetään ihmisen arvokkain ominaisuus,ajatteluky, tyystin käyttämättä. Tai sitä käytetään vain tiukasti rajaten,uskomiseen liittyvät asiat jätetään ulkopuolelle. Eikö siinä ylenkatsota Luojamme meille antamaa ja meidät muista luomakunnan olioista erottavaa lahjaa?
Rehellisempää tekstiä olisin Heikaltakin odottanut, ymmärrystä ja tietoa häneltä ei puutu.

Jaakko W:lle 19.12 klo16:06:21. Uskonnon tai ateismin pito syyllisinä – tai syyttöminä – rikoksiin on väärä lähtökohta. Fanatismi ja suvaitsemattomuus tuottavat rikoksia, kuten ahne ryöstely. Vallankumouksen ateistit, jotka Ranskassa palvoivat omaa valistunutta järkeään, mestasivat sen nimissä joukon ”järjettömiä.” Sosialistit ja anarkistit murhasivat pappeja, kuten kommunistit. He olivat myös ateisteja, mutta fanattisesti. Suvaitsevuus ja elämän kunnioitus eivät vaadi ideologioita.

viesti mietiskelevälle ukkelille.
niin…
surulista mutta totta. raamattu joka on luojan antama testammentti on erittäin väkevä ja suolattu teos. sitä kun luetaan alussa ilman uskoa, niin huomataan kuinka kirpeää sen tekstin sanoma on itselle. se miksi se on kirpeää on syynä ihmisen synti sisällä eli mielen likaisuus/pahat teot joita hän on tehnyt elämänsä aikana ja ne sotii sen sanomaa vastaan niinkuin raamattu tietääkin. joka ei niele ja mukaudu jeesuksen puheisiin ja käskyihin niin sen matka on kauhea paikka kun lihallisen aika hänestä jättää.
sillä taivaaseen ei pääse ellei jeesuksen matkaan lähde ja luovuta syntejä jeesukselle henk. kohtaisesti. se on surullista koska huomaat että moni ei pelastu koska moni pappikin on laiminlyönyt herran tehtävän sekä ilosanomasta että siitä vastuusta jota tulee kantaa kun luovutaan synnit jeesukselle. raamatussahan on tupla palkka hurskaalle papille kun hän on jeesuksen mieleen, mutta tupla kirous! jos pappi ei ole sanan kuuliainen ja luopuu jeesuksen opista ja opettaa väärin jeesuksen oppia. sen verran kova ja armoton ja/tai amollinen on työn hedelmä. kukaan ei tietenkään pysty olemaan teräsmies en minäkään. mutta pieniä tekoja voin toki tehdä herralle jeesukselle.

jeesus haluaa toki että kaikilla ihmisillä olisi rauha hänen kanssaansa eikä sota-tilaa. mutta koska moni ihminen kieltää jeesuksen eikä halua luopua synneistänsä. synnit eriteltävänä esim.vaikkapa gal 5:14-26 niin sen seuraukset näet tänäpäivänä.

anna elämäsi elämän herralle jeesukselle kristukselle. niin saat levon ja rauhan kuolemasta. etkä pelkää enään kuolemaa.

jeesus on kristus amen.

mitä tulee ajatteluun olisiko syytä alkaa sinunkin rakas ystäväiseni herättää ihmisiä pelastukseen jeesukseen armon evankeliumiin ennenkuin vihan aika on alkanut?

viesti mietiskelevälle ukkelille.
niin…
surulista mutta totta. raamattu joka on luojan antama testammentti on erittäin väkevä ja suolattu teos. sitä kun luetaan alussa ilman uskoa, niin huomataan kuinka kirpeää sen tekstin sanoma on itselle. se miksi se on kirpeää on syynä ihmisen synti sisällä eli mielen likaisuus/pahat teot joita hän on tehnyt elämänsä aikana ja ne sotii sen sanomaa vastaan niinkuin raamattu tietääkin. joka ei niele ja mukaudu jeesuksen puheisiin ja käskyihin niin sen matka on kauhea paikka kun lihallisen aika hänestä jättää.
sillä taivaaseen ei pääse ellei jeesuksen matkaan lähde ja luovuta syntejä jeesukselle henk. kohtaisesti. se on surullista koska huomaat että moni ei pelastu koska moni pappikin on laiminlyönyt herran tehtävän sekä ilosanomasta että siitä vastuusta jota tulee kantaa kun luovutaan synnit jeesukselle. raamatussahan on tupla palkka hurskaalle papille kun hän on jeesuksen mieleen, mutta tupla kirous! jos pappi ei ole sanan kuuliainen ja luopuu jeesuksen opista ja opettaa väärin jeesuksen oppia. sen verran kova ja armoton ja/tai amollinen on työn hedelmä. kukaan ei tietenkään pysty olemaan teräsmies en minäkään. mutta pieniä tekoja voin toki tehdä herralle jeesukselle.

jeesus haluaa toki että kaikilla ihmisillä olisi rauha hänen kanssaansa eikä sota-tilaa. mutta koska moni ihminen kieltää jeesuksen eikä halua luopua synneistänsä. synnit eriteltävänä esim.vaikkapa gal 5:14-26 niin sen seuraukset näet tänäpäivänä.

anna elämäsi elämän herralle jeesukselle kristukselle. niin saat levon ja rauhan kuolemasta. etkä pelkää enään kuolemaa.

jeesus on kristus amen.

mitä tulee ajatteluun olisiko syytä alkaa sinunkin rakas ystäväiseni herättää ihmisiä pelastukseen jeesukseen armon evankeliumiin ennenkuin vihan aika on alkanut?

Piispa antoi ymmärtää, että kaikki uskonnot tekevät lähetystyötä, tietääkseni ainakaan buddhalaiset eivät tuputa filosofiaansa/uskontoaan muille. Kristityt yrittävät käännyttää mm. buddhalaisia ja jopa juutalaisia Israelissa, jossa lienee nytkin lähetystyön tekijöitä mm. Suomen ev-lut.kirkon piiristä. Mielestäni kristityn pitäisi kunnioittaa toisia uskontokuntia, eikä harrastaa käännyttämistä kehitysavun ja muun hyväntekeväisyyden varjolla. Sen sijaan pitäisi antaa pyydettäessä valistusta omasta uskonnosta ja pitää ovia auki. Kristuksen suuhun pantuja sanoja raamatussa ei pitäisi tässäkään lähetysasiassa ottaa kirjaimellisesti! Olihan muuten Stalinillakin pappiskoulutus ja mies oli kuin piru itse.

Arvoisa esipaimen Heikka antaa väärän todistuksen kirjoittaessaan ”ratsumiesten” (Hitchens, Dennett, Dawkins ja Harris)unohtavan, että maailmanhistorian suurimmat murhaajat Josif Stalin ja Adolf Hitler olivat ateisteja. ”Ratsumiesten” pointti sattuu nyt kuitenkin olemaan juuri se, että Stalin, Hitler, Mao ja muut nykyajan hirmuhallitsijat eivät ole tehneet tuhotöitään ateisteina tai ateisminsa takia. Sen sijaan uskonnolliset ihmispedot tekevät tekosiaan nimenomaan uskontonsa käskystä ja nimissä. Totalitaaristen hirmuhallitsijoiden ajatusmaailma jopa muistuttaa suuresti kiihkouskovaisten käsityksiä, olivatpa nämä sitten kristittyjä, juutalaisia, islamilaisia tai hinduja. Hitchensin kirjan alaotsikko ”uskonto myrkyttää kaiken” on sekä historian että nykyajan tapahtumien valossa erittäin osuva yleistys.

”rvoisa esipaimen Heikka antaa väärän todistuksen kirjoittaessaan ”ratsumiesten” (Hitchens, Dennett, Dawkins ja Harris)unohtavan, että maailmanhistorian suurimmat murhaajat Josif Stalin ja Adolf Hitler olivat ateisteja. ”Ratsumiesten” pointti sattuu nyt kuitenkin olemaan juuri se, että Stalin, Hitler, Mao ja muut nykyajan hirmuhallitsijat eivät ole tehneet tuhotöitään ateisteina tai ateisminsa takia. Sen sijaan uskonnolliset ihmispedot tekevät tekosiaan nimenomaan uskontonsa käskystä ja nimissä. ”

Naulan kantaan. Hitchensin kirja on mainiota luettavaa, suosittelen kaikille.

Heikan kolumni kertoo omaa karua kieltään luterilaisen kirkon luisumisesta uskontojen yhdistymisliikkeeseen, joka tulee vain vahvistumaan tulevina aikoina. Kristillisen kirkko perustuu on kuitenkin vain Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen perustalle. Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä. Kristitylle ei ole muuta nimeä joka pelastaa.Luterilainen kirkko luhistuu sisäisesti, jos se kieltää Jeesuksen ainutlaatuisuuden.

Islam puhuu niin kauan kauniisti dialogista muiden uskontojen kanssa, kun se on vähemmistönä, kuten vielä Suomessa toistaiseksi.Kun muslimit pääsevät enemmistöksi, alkaa kristittyjen ja juutalaisten vainot. Tämä kehitys on ollut nähtävissä monessa maassa.Monet kristityt ovat vaan niin sinisilmäisiä ja hyväuskoisia, että eivät usko Koraanissa olevan Jihadiin(pyhä sota toisuskoisia kohtaan) olemassaoloon.

Jokohan alkaisi olla aika jonkinlaisen uuden humaanin maailmanuskonnon,koska monien nykyisten uskontojen sisällöissä on tieteellisesti kovin epäpäteviä (ja epäpähumaanejakin)sisältöjä ja uskomuksia suhteessa tieteellisiin faktoihin.Esimerkiksi joidenkin uskontojen mukaiset taivas- ja helvettikäsitykset lienevät käytännössä mahdottomat niissä konkreettisissa muodoissa kuten ne kuvailevat.Miksi Jumalaa pitää myös pelätä ja rakastaa ylikaiken?Eikö riittäisi että Suuri Tuntematon joka tapauksessa toimii omien luonnonlakiensa kautta ja mukaisesti,mikä ei suinkaan poissulje sitä mahdollisuutta että hänellä olisi eräänlaiset tilastollisen vaikuttamisen ohjakset hallussaan hyvinkin moniin asioihin,niin hyviin kuin pahoihinkin.Jospa olemmekin vain eräänlaisia etäpäätteitä me kaikki luonnon luodut omalla tavallamme ja näinollen jo osa kaikkivaltiutta niin elämässä kuin ”kuolemassakin”,mikä vain tarkoittaisi ”olomuodon” muutosta tai vaikkapa johonkin uuteen ulottuvaisuuteen matkaamista? Jos maailmankaikkeuden hiukkasissa tahi säikeissä voidaan ajatella esiintyvän jopa 11 eri ulottuvaisuutta,joista useat havaitsemattoman pieniksi käpertyneitä,ja rinnakkaismaailmankaikkeuksiakin ehkä lukematon määrä, niin ns.sielun tiet voisivat olla aivan toista kuoleman jälkeen,kuin mitä maallisten uskontojen tieto aikanaan on voinut ymmärtää.Paratiisia tai taivasta käytetäänkin myös uskonnollisen vallan välineenä,jonne ”oikeauskoiset ja marttyyrit” luvataan kutakuinkin automaattisesti,mutta muista ei niin varmaa ole.Olisikohan siis aika jo lopettaa ihmisten jumalilla alistaminen ja höynäyttämiset, ja perustaa tietoisuutemme ja etiikkamme humaanille ja tieteellisestikin kestävälle (uskonto)pohjalle,jossa vallitsisi aito lähimmäisenrakkaus lähtien meidän ”etäpäätteiden” sisäisestä hyvyyden- ja pahuudentunnosta eikä ulkoisten ”ukkojen” käskyistä,mitkä saattavat olla ehkä vain fysiologisten (harha)luulojen ja vallanhalujen tuottoa.Olisi mukava kuulla mitä sanoisivat kosmologit ja hiukkasfyysikot tästä aiheesta.Vai sanovatko mitään?

Korjataanpa kurssia hieman: Hitler halusi oikeasti korvata katolisuuden pakanauskonnoilla. Sehän käy suoraan ilmi mm. Paavolaisen Kolmannen valtakunnan vieraana – teoksesta. Olavi huomauttaa monessa kohdassa, miten oikeasti pakanallinen ilmapiiri meneillään oli. Hitler liittyi ja myönteli katolisuutta VAIN ja AINOASTAAN sen takia, että sai siitä mahtavan liittolaisen, ja monet katoliset hännystelivät sitten häntä. Piste.

Painoin entteriä aikaisin, Stalin olikin ateisti, mutta se todistaa myös, että ateistikin voi olla ihan yhtä julma kuin ”kristitty”. On lyhytnäköistä ja epä-älyllistä alkaa ateistien tuomita uskonnollisia ihmisiä ja ristiretkiä, koska historia on todistanut että hekin kykenevät tasan yhtä pahaan kuin muutkin.

Itsekin peräänkuulutan omilla aivoilla ajattelua ja ajattelun vapautta. Uskonto voi olla ihmiselle sellainen idealistinen ideologia, joka täytyy tosiaan kommunismin tavoin ´saada läpi´. Siinä voi sitten kuolla miljoonat ihmiset, koska ideologian läpimeno on pääasia. Tällaisten ideologioiden täytyy murtua sekä ateisteissa että uskovissa ja tilalle täytyy tulla ns. ´murtunut henki´, jossa vaikuttaa rakkaus ja armo, jotka ovat vain Jeesuksessa Kristuksessa.

Kaikkien uskontojen ihmiset jotka uskovat hyvyyteen ovat tällaisten asioitten tukena. Vaatii rohkeutta asettua vihanlietsojia vastaan.

Stalin oli ortodoksisen pappisseminaarin kasvatti ja siten käynyt läpi voimakkaan uskonnollisen indoktrinaation. Arvoitukseksi jää, miten tämä on vaikuttanut Stalinin luonteenpiirteiden ja arvomaailman kehittymiseen. Stalinin ajamassa kommunismissa ja henkilökultissa voidaan nähdä ateismin lisäksi myös uskonnollisia piirteitä.

Heikka on taas sortunut tyypilliseen yltiö- eli ’pölhöpopulismiin’ osoittaessaan täydellisen tietämättämyytensä sekä lähihistoriasta, että asioiden syys- ja seuraussuhteista. Hän naivin kepeästi etsii aina positiivisia tuulahduksia oman kirkkonsa ummehtuneisuuden peitoksi. Milloinkaan hän ei käsittele kirkkomme todellisia ongelmia: lainvastaista naispappien syrjintää, seurakuntien surkeaa työilmapiiriä, kohtuuttoman korkeaa kirkollisveroa, jonka suuruutta veroilmoituksessa yritetään pimittää, katolisten ja myös luterilaisten pappien harjoittamaa pedofiliaa, tasavallan presidentin ateismia, kirkon jättimäisten maa- ja metsäomaosuuden käyttöä ja hallintaa sekä kirkon ylimpien viranhaltijoiden käsittämätöntä pöyhkeyttä ja pönötystä taantuman keskellä. Heikka on aina ollut heikko kirjoittaja ja avuton analyyttinen keskustelija, miksi hän saa jatkaa vuodesta toiseen SK:n pakinoitsijana. Onko epätoivoisen julkisuudenkipeyden takana tavoitteena kirkon korkeammat virat? Lopetan tilaukseni, jos Heikka saa vielä jatkaa ja luulen, että myös lapseni eroavat kirkosta.

Eikö kyse ateismin tai uskonnon sijaan olisikin dogmasta? Dogmalla voi vaarallisen helposti perustella hirmutöitä, onpa se sitten osa jonkun ateistin maailmankatsomusta tai uskovaisen. Stalinilla dogma oli kommunistinen aate, jonka hienoudella ihmiset saatiin tottelemaan. Aivan samoin on uskonnoilla kullakin valtava määrä dogmia joita niiden merkkihenkilöt sitten hyväksikäyttävät kuka mitenkin. Maltillisten dogmeihin uskovien suuri määrä luo johtajille hyväntahtoisten idioottien laumoja, jotka tukevat/vaikenevat hirmutöitä tehdessä. Ei ole syytä luopua uskonnoista, koska menetämme osan yhteisöllisyydestämme. Uskonnot tarjoavat mittaamattoman määrän lohtua sitä kaipaaville. Sen sijaan jokaisen uskovaisen on syytä luopua dogmistaan. Vain näin voimme estää heitä räjäyttämästä meitä muita taivaan tuuliin.

Jommi Leppälälle: Et ilmeisesti lukenut kovin tarkkaan Paavolaistasi. Koko alkuosan OP kertoo Valtakunnan häröilijöistä, joita löytyi joka junaan. Natsien joukossa oli todella noita kristinuskon kieltäjiä, joiden mielestä kristinusko on orjauskonto. Hitler ei itse kuulunut noihin muinaisuskon kannattajiin.

Herra Heikka ei ilmeisesti ole lukenut Christopher Hitchensin teosta Jumala ei ole suuri sillä kirjassa on kokonainen luku missä puhutaan Stalinin ja Hitlerin murhatöistä. Ja kuten aikaisemmissa kommenteissa todetaan, eivätkö natsismi ja stalinismi lopulta olleet eräänlaisia uskontoja ja kultteja nekin?