Hannu Salmi: Mepit julistamaan PISA-sanomaa

SK:n toimitus
Mielipide 30.5.2009 13:00

Kaappaavatko ruotsalaiset Suomen PISA-maineen?

”En keskustele niiden kanssa, jotka sotkevat kouluasiat Euroopan parlamenttivaaleihin.” Näin totesi Suomen ulkoministeri viime vuoden lopulla. Joten, arvoisa Alexander Stubb (kok): lopeta lukeminen. Kohdistan nämä sanat muille suomalaisille äänioikeutetuille.

Toukokuussa 2008 Euroopan neuvosto nosti innovaatiot ja luovuuden keskiöön. Vaikka jäsenvaltiot vastaavat täysin koulutusjärjestelmiensä organisoinnista ja sisällöstä, luovuuden ja innovoinnin edistäminen on ala, jolla kansallisen ja alueellisen tason laatua ja tehokkuutta voitaisiin parantaa yhteistyöllä. Tiede ja opetus ovat keskeisintä eurooppalaista arvoperintöä. PISA-Suomen kokemukset pitää viedä tehokkaasti Eurooppaan.

Suomi on selkeästi nettomaksaja EU:lle. Ainoa tapa saada hyötyjä Brysseliin virranneista veroeuroista on aktiivisuus hakuohjelmissa. Pelkkä intoilu tai politikointi ei riitä – tarvitaan myös tietoja, taitoja ja kokemusta.

Suomessa aktiivisimpia EU-rahan hankkijoita on ollut tiedeyhteisö muun muassa Suomen Akatemian tuella. Jorma Routti toimi 1990-luvulla Euroopan komission tutkimusosaston pääjohtajana ja oli raivaamassa tietä tällaiselle toiminnalle. Samoin Erkki Liikanen (sd) edisti varmasti tietoyhteiskuntapääosaston komissaarina suomalaisen teknologian asiaa.

Tämän jälkeen onkin ollut luvattoman hiljaista. Mepit eivät näitä asioita ratko tai rahoja Suomeen lähettele. Mutta he ovat avainasemassa luotaessa kontakteja, verkostoja ja uusia avauksia.

Suomalainen koulujärjestelmä on innovaatio. Siihen on muutaman viime vuoden aikana käynyt tutustumassa sadat elleivät tuhannet asiantuntijat eri puolilta maailmaa. Kokemusten levittämisestä ollaan vain oudon hiljaa.

Opetusministeriö on julkaissut asiantuntevan kokonaisesityksen PISA06 – Analysis, Reflections, Explanations. Netistäkin saatavilla olevan (Opm 2008:44) teoksen ovat koostaneet pääosin Helsingin yliopiston johtavat oppimisen tutkijat. Teos on herättänyt kiinnostusta yksittäisten tutkijoiden ja eurooppalaisten kouluasiantuntijoiden keskuudessa, mutta mitään suurempaa kampanjaa sen ympärille ei ole Suomessa tajuttu laatia. Brändi-toimikunnallamme on ollut muita kiireitä.

Juuri tämäntyyppisten aloitteiden edistämiseen tarvitaan myös suomalaisia poliitikkoja – erityisesti meppejä. Malliesimerkiksi kelpaa se, miten kesäkuussa 2007 julkaistu EU:n tiedeoppimisen päälinjaus ja julkaisu nimettiin Rocard-raportiksi Ranskan entisen pääministerin mukaan. Ja tämän raportin perusteella jaetaan EU:n hakuohjelmien rahaa ja resursseja – erityisesti syksyllä 2008, kun Ranska toimi puheenjohtajamaana. Ja käykääpä katsomassa, mikä on Ranskan rankkeeraus PISA-listoilla!

Samoin saksalaiset vihreät mepit olivat avainasemassa, kun EU-parlamentin aulassa järjestettiin seminaari ja tiedekeskusnäyttely informaalista, koulun ulkopuolella tapahtuvasta tiedeoppimisesta.

Vaan kaappaavatko ruotsalaiset myös Suomen PISA-maineen ja nosteen? Siltä näyttää. Ruotsi toimii ensi syksynä EU:n puheenjohtajamaana. Tämä traditio ja vahva vaikutuskanavahan on nyt lakkautettavien hallintomallien listalla, mutta Ruotsi pääsee sitä vielä kertaalleen käyttämään – kuin jatkoajalla tai rankkarikisassa. Ja lajikseen keltasiniset ovat valitsemassa oppimista ja koulutusta. Kisassa hyödynnetään täysillä myös innovatiivisuuden, luovuuden ja eurooppalaisen monikulttuurisuuden elementtejä.

Syksyllä aiheesta pidetään osana Ruotsin puheenjohtajuutta laaja konferenssi. Sen tuloksilla voidaan kehittää oppimista, mutta myös tuottaa resursseja alan tutkijoille ja kehittäjille. Mutta tajutaanko, että oppimisen aarre sijaitsee PISA-maan sateenkaaren päässä? Ja onnistutaanko suomalaisille oppimisen kehittäjille takaamaan kaivuri tai edes EU-euroja oppimis-
lapion ostorahoiksi? Siitä eivät päätä mepit, mutta poliittisesti he voivat – osatessaan – vaikuttaa tähänkin asiaan.

Hannu Salmi

Kirjoittaja on tiedekeskuspedagogiikan professori (mvh.) Helsingin yliopistossa.

Keskustelu

Pissaa?

Aikanaan minäkin ihmettelin kuinka suomalaiset ovat niin kauhean eteviä matematiikassa. Tämä oli todettu oikein Pisa-testeillä. Hain käsiini netistä mitä nämä testit olivat ja hämmästyin. Nehän olivat sitä samaa mitä, nyt jo 93-vuotias, äitini oli kertonut oppineen koulussa, yksiehtoista ja kaksiehtoista päätöslaskua. Asia oli vain taitavasti kätketty oudon termin PISA alle, vaikka olikin ehtaa uutta historiaa.
Ennen opettajia valmistui kolmen vuoden seminaareista. He olivat innokkaita ja päteviä. Toivat kansankynttilöinä valoa moneen syrjäiseen maaseutukouluunkin. Nykyisin pedagoginalut putkahtavat yliopistoista runsaan viiden vuoden hengaamisen jälkeen. Hallitsevat kaikki teoriat niin maan perusteellisesti, mutta opettamisen into taitaa olla vähän hukassa. Siksi tarvitaankin mainosta, hieman pisaa.
Shakespeare kirjoitti komedian Paljon melua tyhjästä. Suomalaisten leuhkiva Pisa-tutkimus lienee juuri tällaista. Lastemme menestys kun perustuu 1800-luvun lopun kansakoulun käynnistymiseen, Uno Cygnaeukseen sekä oppivelvollisuuslakiin. Alakoulussa annetaan ne perusteet, lukeminen ja laskeminen, joihin kaikki myöhempi pohjaa. Kunnian Cygnaeuksen työstä yrittävät nykyajan ihmiset vain omia itselleen.
Nykyinen koulu on vaikeuksissa. Etenkinkin yläasteella näyttäisi olevan hankalaa. Oppilaat mellastavat ja opettajilta on viety keinot järjestyksen ylläpitämiseen. Tulokset riippuvat liian paljon hyvästä tuurista, millaisia lapsia luokalle on sattunut tulemaan ja opettajien arvovallattomuudesta. Jos lapsi joutuu pakosta tällaiseen huonoon ympäristöön, niin pitäisikö hänellä olla oikeus vaatia yhteiskunnalta korvausta tuhlatuista vuosista? Tältä saralta löytyisi todellista tehtävää.

Jusu39