Rinteen malli

Jos hallitusohjelman nimen mukaan mennään, olemme kansakuntana siirtymässä Ratkaisujen Suomesta (Sipilän hallituksen ohjelma 2015) Osallistavaan ja osaavaan Suomeen (Rinteen hallituksen ohjelma 2019).

Tuskin kukaan enää muistaa Avointa, oikeudenmukaista ja rohkeaa Suomea (Kataisen hallitus 2011) saati sitten Vastuullista, välittävää ja kannustavaa Suomea (Vanhasen hallitus 2007).

 

Rinteen hallituksen ohjelman 190 sivulla asetetaan satoja tavoitteita ja luvataan satoja asioita. Osa lupauksista on suuria, (ulotetaan oppivelvollisuus toiselle asteelle), osa taas hieman pienempiä (saatetaan Svenska Finlands Folkting -järjestön valtionavustus riittävälle tasolle).

Ennen hallitusohjelma-asiat hoidettiin ei välttämättä paremmin mutta sanotaanko eri tavalla.

Silloin ei ollut tapana keksiä hallitusohjelmalle maailmoja syleilevää nimeä, esimerkiksi Urho Kekkosen neljännen hallituksen ohjelman nimi oli Pääministeri Urho Kekkosen IV hallituksen ohjelma.

Ohjelmassa oli yhteensä neljä tekstikappaletta. Ensin kolme kappaletta tiukkaa asiaa ja viimeisessä kappaleessa toive, että ”kaikki vastuuntuntoiset kansalaiset asettuisivat tukemaan hallituksen pyrkimyksiä”.

 

Tuoreen hallitusohjelman 190 sivua voisi tiivistää kahteen lauseeseen: lisätään valtion menoja 1,2 miljardia euroa ja pidetään samalla talous tasapainossa. Yhdistelmä on vähintäänkin hankala.

Osittain menoja kuitataan verotusta kiristämällä ja omaisuutta myymällä. Ratkaisevassa asemassa on kuitenkin työllisyyden kohentaminen.

Juha Sipilän hallituksen suurin saavutus oli se, että merkittävästi aiempaa suurempi osa suomalaisista saatiin töihin. Työllisyysaste on 2000-luvulla Suomessa liikkunut tahmeasti, se laski 2008 alkaneen taloustaantuman seurauksena alle 70 prosenttiin ja pysyi siellä.

Sipilän hallituksen jupinaa nostaneilla toimenpiteillä 70 prosentin raja meni rikki, ja tänä vuonna työllisyysasteen arvioidaan nousevan yli 72 prosenttiin. Työllisyyden parantuminen auttaa valtiontaloutta kahdella tavalla: työttömyysmenot alenevat ja verotulot kasvavat.

 

Rinteen hallituksen ohjelma on rakennettu oletukselle, että työllisyysastetta saadaan edelleen nostettua 75 prosenttiin asti. Periaatteessa ei kuulosta mahdottomalta, esimerkiksi Ruotsissa työllisyysaste hipoo 83:a prosenttia ja Saksassa se on liki 80 prosenttia.

Käytännössä tavoite on kuitenkin rohkea kahdesta syystä.

Ensinnäkin ylivoimaisesti paras työllistäjä on nopeasti kasvava talous. Rinteen hallitus joutuu pinnistelemään kohti työllisyystavoitettaan hidastuvan talouskasvun oloissa.

Toinen syy on puhdas matematiikka. Mitä korkeammalle työllisyysastetta halutaan nostaa, sitä hankalammaksi se käy. Töihin pitää saada erittäin hankalasti työllistyviä ihmisiä, ja samalla ilmeisimmät työllistämiskeinot on jo käytetty.

Jarmo Raivio

Vt. päätoimittaja

Sisältö