Halila: Yliopistolaki loukkaa perustuslakia

Mielipide 14.3.2009 11:58

Yliopistolain uudistamiseen on suhtauduttu epäluuloisesti valmistelun alkuvaiheesta asti. Kyse ei siis ole vain viime hetken kapinaliikkeestä, kirjoittaa professori Heikki Halila.

Emerituskansleri Kari Raivion mukaan (SK 10/2009) kyse olisi juuri viime hetken kapinaliikkeestä. Kritiikkiä on kuitenkin esiintynyt Professoriliitossa ja Tieteentekijöiden Liitossa sekä Suomen ylioppilaskuntien liitossa, kuten sen puheenjohtajan Jussi Rauvolan haastattelusta ilmenee (SK 10/2009). Myös oikeusministeriö ja oikeustieteelliset tiedekunnat ovat esittäneet voimakasta kritiikkiä hallituksen esitysluonnoksesta.

Kritiikki on yltynyt, kun on havaittu, ettei lausunnoilla ole ollut juuri mitään painoarvoa edes niissä kohdissa, joissa on kyse oikeudellisista ja jopa perustuslakiin kiinnittyvistä seikoista.

Kritiikin laajapohjaisuuteen nähden on hämmentävää, että yliopistojen johdossa korostetaan jatkuvasti, miten yliopistoväki on asianomaisissa yliopistoissa sekä lainuudistuksen että yliopistoissa valmisteltavien johtosääntöesitysten takana. Keitä sitten alan järjestöt edustavat, elleivät yliopistoväkeä?

Helsingin yliopistossa professorien keskuudessa tehdyn nettikyselyn mukaan selkeä enemmistö professoreista vastustaa sekä yliopistolakiuudistusta että valmisteilla olevaa johtosääntöä. Moni on pettynyt kuullessaan opetusministeriön johdon toistavan mantraansa kritiikkiin vastaamatta: uudistus etenee kuin juna, ja se on parasta, mitä yliopistoille voi tapahtua.

Yliopistojen muuttuminen tilivirastoista oikeushenkilöiksi on hyväksytty lähes yksimielisesti. Tämä ei siis ole kivi kengässä, toisin kuin Raivio esittää. Ongelmana on se, että yliopistostatuksen muuttumisen varjolla pitäisi olla valmis hyväksymään kaikki muukin, mitä uudistus tuo tullessaan. Ulkopuolisen rahoituksen saaminen on yliopistoille toki hyvä asia, eikä tähän asti ole syntynyt sanottavia sidonnaisuusongelmia.

Toinen kysymys on se, miksi yliopistojen hallituksissa tulisi olla ulkopuolisilla enemmistö, ovatpa ulkopuoliset mistä tahansa. SYL:n puheenjohtajan sanoin: Miten yliopisto olisi autonominen, jos sillä itsellään on vähemmistö ylimmässä päättävässä elimessä? Ulkopuolisilla on sanottu voitavan tehdä päätöksiä, strategisia valintoja ja leikkauksia, joita ei ole saatu aikaan. Pelko onkin siinä, että ulkopuolisten turvin teetetään virkamiesjohdon havittelemia ratkaisuja.

Yliopistouudistuksen osana on Aalto-yliopisto. Sen merkittävin kriitikko hyvin perustelluissa kannanmäärityksissään rahan suuntaamisesta ”huippuyliopistoon” ilman kilpailua on ollut kansleri Kari Raivio. Aalto-yliopiston hallitus valitaan kokonaan yliopiston ulkopuolelta, eivätkä yliopiston henkilökuntaan ja opiskelijoihin kuuluvat voi tulla siihen valituiksi. Tämä perustuslakiin kirjattua yliopistoautonomiaa loukkaava kohta on lakiehdotuksen suurin oikeudellinen ongelma.

Toinen perustuslakiin asti ulottuva ongelma on palvelussuhteiden muuttaminen työsuhteiksi. Perustuslaillinen legitimiteettiongelma kasvaa merkittäväksi, jos perustuslakivaliokunnassa selitetään, ettei asialle voida enää mitään, kun ratkaisut on jo tehty.

Yliopistojen sisällä suurin huoli kohdistuu vallan keskittämiseen rehtorille sekä tiedekuntatasolla dekaaneille, jotka valitsisi Helsingin yliopistossa valmistellun johtosääntöuudistuksen mukaan rehtori. Rehtorin tulisi johtaa yliopiston strategian toteuttamista käyttäen työkaluinaan dekaaneita, jotka eivät olisi enää oman yhteisönsä luottamushenkilöitä.

Ei ole ihme, kun on ryhdytty puhumaan käskyttämisyliopistosta ja Führerprinzipistä. On muistutettu siitä, että tällaista on tehty muuallakin, mutta tällöin on jätetty kertomatta, millaisiin vallankäytön legitimiteettiongelmiin on samalla törmätty.

Kirjoittaja on professori ja Helsingin yliopiston yksityisoikeuden laitoksen johtaja.