Haaveet paluusta menneisyyteen - pelkkä EU ole muuttunut, vaan myös muu maailma

Profiilikuva
Euro
Teksti
Jaakko Iloniemi
Kirjoittaja on ministeri
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Eri puolilta Eurooppaa kuuluu samantapaisia manauksia: Kun Euroopan yhdentyminen ja yhteinen valuutta ovat niin vaikeita asioita, mitä jos palattaisiin ajassa kaksi vuosikymmentä taaksepäin. Silloinkin tultiin hyvin toimeen, ajassa ennen Euroopan unionia. Tärkeimmät ratkaisut kansainvälisen kaupan kannalta oli silloin jo tehty.

Tähän vastaa melko yksituumainen Euroopan poliittinen eliitti, brittejä lukuun ottamatta: Se ei ole mahdollista. Vain ei EU ole muuttunut, vaan myös muu maailma. Kaksikymmentä vuotta sitten globalisaatio oli vasta alullaan. Kiina oli jo nousussa, mutta vielä kaukana Japanin talouden saavutuksista. Intian nousua ei osattu edes kuvitella, tuskin Brasiliankaan.

Venäjä oli vaivoin toipumassa kommunismin jälkeisestä ajasta ja vallankaappausyrityksistä. Saksa poti yhä toisen maailmansodan jälkeistä moraalista krapulaansa. Maailma oli silloin monessa mielessä toisenlainen.

Nyt tarvitaan yhdentyvää Eurooppaa, jotta oma mantereemme ei jäisi globalisaatiossa ulkomuseon asemaan. Jos unioni purkautuisi, olisi mahdollista, että Euroopan maat joutuisivat kukin erikseen valvomaan etujaan globalisaation uusien jättiläisten maailmassa. Euroopan voimakkaimmat valtiot, ennen muuta Saksa, saattaisivat siitä vielä selviytyä, mutta pienemmät hädin tuskin. Silti myös Saksa ajaa yhdentymisen jatkamista, ainakin Saksan poliittinen johto. Kansan keskuudessa mielipiteet jakautuvat. Saksalaiset yritysjohtajat myöntävät lähes poikkeuksetta, että yhteismarkkinat ja euro ovat tärkeä osaselitys Saksan menestykselle. Jos Saksa erkanisi eurosta on kaikki syy odottaa, että uusi D-markka olisi pian niin kallis, että Saksan vienti kärsisi siitä pahan kerran.

On vahvoja poliittisiakin syitä. Saksassa ymmärretään, että yhtyneessä Euroopassa Saksan vahva asema voidaan hyväksyä, koska Saksa on selkein säännöin toimivan kokonaisuuden osa. Jos Saksaa eivät sitoisi yhteiset säännöt, sen vahvuus olisi naapurien kannalta paljon pelottavampi kuin nyt. Saksaa ei pelätä samoista syistä kuin ennen. Saksa on määrätietoisesti ja varsin uskottavasti luopunut sotaisesta historiastaan. Se ei ole eikä se halua olla sotilaallinen suurvalta. Sitä vastoin sillä on kaikki edellytykset olla yhdistyneen Euroopan keskeisin valtio. Siihen oikeuttaa sekä maan väestön koko että sen taloudellinen suorituskyky.

Saksa tarvitsee kumppanikseen Ranskan. Se on euroalueen toiseksi suurin talous ja poliittisesti tasapainottava, uskottava kumppani. Saksan ja Ranskan poliittiset näkemykset eroavat monissa kohdissa toisistaan. Jos ne kaksi saavuttavat yhteisymmärryksen, lopputulos on useimpien muidenkin osalta hyväksyttävissä. Ranska puolestaan tarvitsee Saksaa. Ilman sen kumppanuutta Ranska olisi vain yksi keskisuurista EU-valtioista. Nyt se on johtokaksikon osapuoli. Siinä roolissaan se on myös kokoaan vaikutusvaltaisempi.

Euroopan unionia tarvitaan paljoon muuhunkin. Yhdysvallat on vetäytymässä Euroopasta, vaikka se suunnittelee tänne ohjusten torjuntajärjestelmää. Venäjä ei ole enää mikään uhka EU-Euroopalle historiallisessa mielessä. Silti se on muutakin kuin kauppakumppani. Se tavoittelee uudelleen suurvalta-asemaa, ja siksi sen ulkopolitiikka eroaa monissa suhteissa EU-maiden ulkopolitiikasta. Elleivät EU-maat kykene sopimaan linjastaan, taitavat venäläiset osaavat kyllä hajottamisen ja hallitsemisen taidon.

Liittokansleri Angela Merkel on toistanut moneen kertaan, että jos euro kaatuu, sen mukana menee myös koko unioni. Se voi olla taktista liioittelua. Mutta euron kaatuminen voi silti olla niin vakava vastoinkäyminen, että vahvemman EU:n rakentaminen pysähtyy pitkiksi ajoiksi. Usko Euroopan aatteeseen on jo nyt kansan keskuudessa kärsinyt. Se saattaisi hävitä kokonaan, jos yhtenäisyyden symboli ja integraation keskeinen väline – euro – romahtaisi. Se saattaisi olla EU:n lopun alku.