Haapanen: Taajamien joutomaat käyttöön

SKnetin toimitus
Mielipide 16.5.2008 06:17

Kunnat ovat jokseenkin avuttomia ja haluttomia konkreettisiin toimiin yhdyskuntarakenteen tiivistämiseksi, ellei tähän perusrakennusoikeuteen saada kestävän kehityksen mukainen ratkaisu.

Teksti Antti Haapanen
SK 20/2008 (ilm. 16.5.2008)

Monien yhteiskuntaamme vaivaavien ongelmien ratkaisemiseksi on ehdotettu yhdyskuntarakenteen tiivistämistä. Tätä ovat pohtineet muun muassa Paavo Lipponen ja Osmo Soininvaara kolumneissaan Suomen Kuvalehdessä.

Kehitys näyttää kuitenkin kulkevan vääjäämättä päinvastaiseen suuntaan. Rakennuslupia haetaan ja saadaan palstoille, jotka ovat kaukana palveluista. Kunnat ovat voimattomia kaavoitusmonopolistaan huolimatta.

Suomalaiseen maanomistukseen kuuluu tietty perusrakennusoikeus. Tällainen luvanvarainen oikeus johtaa rakennuskieltoja annettaessa huomattaviin korvausvaatimuksiin, jonka opin kouriintuntuvasti tuntemaan luonnonsuojelutoiminnassa.

Johdollani arvioitiin vuonna 1995 luonnonsuojeluohjelmien toteuttamiskustannukset mukaan lukien Natura 2000 -ohjelman ja uhanalaisten lajien suojelun kustannukset.

Silloin arvioitiin kustannusten olevan 550 miljoonaa euroa joko ostoina valtiolle tai kertakaikkisina korvauksina maanomistajille. Nyt ohjelmat alkavat olla pääosin toteutettuja ja kustannukset ovat pysyneet arvioidulla tasolla.

Yli 60 prosenttia kustannuksista on koitunut rakennusoikeuden korvaamisesta lähinnä rantarakentamisen estyessä.

Luonnonsuojeluohjelmien toteuttamiskustannukset ovat kuitenkin suhteellisen pieniä ja kertaluonteisia. Sen sijaan yhdyskuntarakenteen hajautumisesta koituu pääosin vuodesta toiseen jatkuvia kustannuksia ja ehkä vasta vuosien päästä laukeavia kustannuksia, kuten viemäröinnin tarve, muu kunnallistekniikka ja koulukuljetukset.

Ruotsissa maanomistuksen luonne oli vuoteen 1972 saakka sama kuin Suomessa tällä hetkellä. Silloin valtiopäivät käsittelivät tätä laajakantoista kysymystä ja lopputulos oli: rakennusoikeuden rajoittamisesta ei makseta korvausta. Korvauksia maksetaan vain uudistuvien luonnonvarojen käytön rajoituksista.

Näin Ruotsin luonnonsuojelukustannukset ovat vain murto-osa siitä, mikä se on ollut Suomessa. Koskien ja jokiluonnon suojelu on toteutettu Ruotsissa ns. luonnonvaralailla ilman korvauksia, Suomessa koskiensuojelulain toteuttaminen maksoi 72 miljoonaa euroa.

Korvauksia ovat saaneet paitsi voimalaitosyhtiöt myös jakokunnat ja muut omistajat, joille katsottiin kuuluvan tämä spekulatiivinen vesivoiman rakennusoikeus. Suomessakaan ei tarvitse maksaa korvauksia kiellosta aloittaa soranotto neitseelliseltä alueelta.

Kunnat ovat jokseenkin avuttomia ja haluttomia konkreettisiin toimiin yhdyskuntarakenteen tiivistämiseksi, ellei tähän perusrakennusoikeuteen saada kestävän kehityksen mukainen ratkaisu. Silloin voitaisiin nauttia myös maatilatalouden ylläpitämistä virkistysalueista yhdyskuntarakenteen kyljessä.

Nykyisinhän ei voi kaavoittaa maa- metsätalousalueita detaljikaava-alueilla, mutta itse muistan kokousmatkat Geneveen. YK:n kokouspalatseilta saattoi lounastauon aikana kävellä läheisille laidunalueille. Suomessa taajamia reunustaa epämääräinen, usein joutomailta vaikuttava vyö, jossa maa odottaa arvonnousua.

Olisi ehdottomasti asetettava parlamentaarinen komitea, jossa olisi vahva kaavoitus- ja kuntaosaamisen asiantuntemus, pohtimaan, miten tämä Suomen kaikkia alueita vaivaama ongelma saataisiin ratkaistua.

Soininvaara kirjoitti hajarakennusoikeuden rajoittamisesta ja ehdotti tasausjärjestelmää. En tiedä, olisiko se toimiva.

Suomi lienee ainoa läntisen Euroopan lainsäädäntötraditiota noudattava maa, jossa maksetaan korvauksia spekulatiivisista oikeuksista.

Viro on viime aikoina luonnollisesti kehittänyt maanomistusta koskevaa lainsäädäntöä ja päätynyt ratkaisuun, joka noudattaa yleistä periaatetta. Rakennusoikeuden rajoituksista ei siellä makseta korvauksia.

On luonnollista, että maatilatalouden ja muun maaseutuammatteihin liittyvän rakentamisen tulisi olla maanomistukseen sidottua entiseen tapaan.

Kirjoittaja on fil. tri, joka on toiminut luonnonsuojeluvalvojana ympäristöministeriössä.