Grandell: Suomi on saatava öljytalkoisiin

Liikennettä tulisi siirtää teiltä raiteille. Globalisoituminen kääntyy lokalisoitumiseksi.

Öljy on teollistuneiden yhteiskuntien elämän eliksiiriä, mitä ilmentää sen voimakas inflatorinen vaikutus taloudessa. Kolmas ja samalla viimeinen öljykriisi on alkanut maailmanlaajuisen öljyntuotannon saavutettua lakipisteen. Tuotanto kääntyy ensi vuosikymmenellä laskuun.

Me tarvitsemme pikaisesti poliittisesti sitovan ohjelman, joka näyttäisi suuntaa ja ohjaisi päätöksentekoa kohti alati vähenevää öljyn kulutusta kaikilla yhteiskunnan alueilla ja siten helpottaisi riippuvuuttamme tuontiöljystä.

Suomi kuluttaa öljyä noin 200 000 barrelia päivässä. Tästä leijonanosan, lähes puolet, lohkaisee liikenne. Rakennusten lämmitykseen kuluu kymmenesosa ja toinen kymmenys maa- ja metsätalouden sekä rakennustoimen tarpeisiin. Loput kuluvat pääosin teollisuudessa osin energianlähteenä, osin raaka-aineena.

Lämmityslähteenä öljystä tulee luopua kokonaan. Kaikki tarvittava tekniikka on jo olemassa ja markkinoilla saatavilla: maalämpö, pelletti, hake, puu, soveltuvin osin aurinkolämpö sekä investoinnit rakennusten energiatehokkuuteen.

Liikenteessä on saavutettavissa suurimmat säästöt. Markkinavoimat yksinään riittävät vähentämään lentoliikenteen volyymia nykytasosta merkittävästi. Tieliikenteessä oma merkityksensä on teknisillä ratkaisuilla (dieselmoottorit, sähköautot, hybridiautot, biopolttoaineet).

Samanaikaisesti liikennettä tulisi yhä enemmän siirtää enenevässä määrin teiltä raiteille. Infrastruktuurin kehittämisessä tulee jatkossa keskittyä raideliikenteeseen. Työpaikkaliikenteessä tulisi etsiä malleja, jotka suosivat joukkoliikenteen käyttöä. IT-teknologian suomia mahdollisuuksia etätyöskentelyyn sekä etäkokouksiin ei nykyisellään hyödynnetä riittävästi. Rahdin osalta tulisi siirtyä teiltä raiteille ja laivaliikenteeseen.

Kaiken kaikkiaan liikkuvuus – niin ihmisten kuin tavaroidenkin – vähenee ja globalisoituminen kääntyy lokalisoitumiseksi. Koska investoinnit yhteiskunnan rakenteisiin kantavat pitkälle tulevaisuuteen, meidän tulisi olla kaukaa viisaita. Esimerkiksi ideapark-tyyppiset hankkeet, jotka perustuvat autoilun varaan, osoittautuvat ajan myötä käyttökelvottomiksi.

Keskeiseksi kysymykseksi nousee elintarvikehuolto. Nykyinen tehomaatalous globaaleine kuljetusetäisyyksineen on varsin öljyintensiivinen paitsi rahdin myös lannoitteiden ja torjunta-aineiden osalta. Selvitysten mukaan yhden kilokalorin tuottamiseksi kulutetaan kymmenen kilokaloria fossiilisia polttoaineita. Tulevaisuudessa nautimme nykyistä selvästi enemmän lähiruokaa, jonka kasvattamiseen on käytetty vähemmän synteettisiä lannoitteita ja torjunta-aineita. Valmiudesta elintarvikeomavaraisuuteen tulee huolehtia.

Pilottihengessä voisimme luoda ympäri maata asuinalueita, jotka pohjaavat pitkälle vietyyn energia- ja elintarvikeomavaraisuuteen sekä tarjoavat kaikki tarvittavat arjen palvelut kävely- tai pyöräilyetäisyydellä ja työpaikat junaetäisyydellä. Mottona: pieni on kaunista!

Ruotsissa on ymmärretty tilanteen vakavuus jo kauan sitten. Ruotsalainen energiapolitiikka on kauaskatseista ja avointa uudenlaisille ajatuksille. Göran Perssonin hallituksen asettama työryhmä selvitti vuonna 2006 mahdollisuuksia vähentää riippuvuutta tuontiöljystä. Tuloksena syntyi ohjelma, joka asettaa kunnianhimoisia tavoitteita vuoteen 2020 saakka. Ohjelma kattaa niin liikenteen, teollisuuden, maa- ja metsätalouden kuin rakennuskannankin kulutuksen. Asetetut vähennystavoitteet ovat 25-100 prosenttia sektorista riippuen.

Suomessa sen sijaan ei olla toistaiseksi vielä reagoitu tilanteen edellyttämällä tavalla. Hallituksen tähänastiset päätökset (autoveron muutos sekä tavoite luopua öljystä lämmitysenergian lähteenä 20 vuoden aikavälillä) eivät ole riittäviä. Koska suomalainen politiikka reagoi?

Kirjoittaja on energia-alan diplomi-insinööri ja vanhempainvapaalla Motivan projektipäällikön tehtävistä.

Teksti
Leena Grandell
(SK 36/2008, ilm. 5.9.2008)