Grandell: Suomi on saatava öljytalkoisiin

SKnetin toimitus
Mielipide 5.9.2008 09:30

Liikennettä tulisi siirtää teiltä raiteille. Globalisoituminen kääntyy lokalisoitumiseksi.

Öljy on teollistuneiden yhteiskuntien elämän eliksiiriä, mitä ilmentää sen voimakas inflatorinen vaikutus taloudessa. Kolmas ja samalla viimeinen öljykriisi on alkanut maailmanlaajuisen öljyntuotannon saavutettua lakipisteen. Tuotanto kääntyy ensi vuosikymmenellä laskuun.

Me tarvitsemme pikaisesti poliittisesti sitovan ohjelman, joka näyttäisi suuntaa ja ohjaisi päätöksentekoa kohti alati vähenevää öljyn kulutusta kaikilla yhteiskunnan alueilla ja siten helpottaisi riippuvuuttamme tuontiöljystä.

Suomi kuluttaa öljyä noin 200 000 barrelia päivässä. Tästä leijonanosan, lähes puolet, lohkaisee liikenne. Rakennusten lämmitykseen kuluu kymmenesosa ja toinen kymmenys maa- ja metsätalouden sekä rakennustoimen tarpeisiin. Loput kuluvat pääosin teollisuudessa osin energianlähteenä, osin raaka-aineena.

Lämmityslähteenä öljystä tulee luopua kokonaan. Kaikki tarvittava tekniikka on jo olemassa ja markkinoilla saatavilla: maalämpö, pelletti, hake, puu, soveltuvin osin aurinkolämpö sekä investoinnit rakennusten energiatehokkuuteen.

Liikenteessä on saavutettavissa suurimmat säästöt. Markkinavoimat yksinään riittävät vähentämään lentoliikenteen volyymia nykytasosta merkittävästi. Tieliikenteessä oma merkityksensä on teknisillä ratkaisuilla (dieselmoottorit, sähköautot, hybridiautot, biopolttoaineet).

Samanaikaisesti liikennettä tulisi yhä enemmän siirtää enenevässä määrin teiltä raiteille. Infrastruktuurin kehittämisessä tulee jatkossa keskittyä raideliikenteeseen. Työpaikkaliikenteessä tulisi etsiä malleja, jotka suosivat joukkoliikenteen käyttöä. IT-teknologian suomia mahdollisuuksia etätyöskentelyyn sekä etäkokouksiin ei nykyisellään hyödynnetä riittävästi. Rahdin osalta tulisi siirtyä teiltä raiteille ja laivaliikenteeseen.

Kaiken kaikkiaan liikkuvuus – niin ihmisten kuin tavaroidenkin – vähenee ja globalisoituminen kääntyy lokalisoitumiseksi. Koska investoinnit yhteiskunnan rakenteisiin kantavat pitkälle tulevaisuuteen, meidän tulisi olla kaukaa viisaita. Esimerkiksi ideapark-tyyppiset hankkeet, jotka perustuvat autoilun varaan, osoittautuvat ajan myötä käyttökelvottomiksi.

Keskeiseksi kysymykseksi nousee elintarvikehuolto. Nykyinen tehomaatalous globaaleine kuljetusetäisyyksineen on varsin öljyintensiivinen paitsi rahdin myös lannoitteiden ja torjunta-aineiden osalta. Selvitysten mukaan yhden kilokalorin tuottamiseksi kulutetaan kymmenen kilokaloria fossiilisia polttoaineita. Tulevaisuudessa nautimme nykyistä selvästi enemmän lähiruokaa, jonka kasvattamiseen on käytetty vähemmän synteettisiä lannoitteita ja torjunta-aineita. Valmiudesta elintarvikeomavaraisuuteen tulee huolehtia.

Pilottihengessä voisimme luoda ympäri maata asuinalueita, jotka pohjaavat pitkälle vietyyn energia- ja elintarvikeomavaraisuuteen sekä tarjoavat kaikki tarvittavat arjen palvelut kävely- tai pyöräilyetäisyydellä ja työpaikat junaetäisyydellä. Mottona: pieni on kaunista!

Ruotsissa on ymmärretty tilanteen vakavuus jo kauan sitten. Ruotsalainen energiapolitiikka on kauaskatseista ja avointa uudenlaisille ajatuksille. Göran Perssonin hallituksen asettama työryhmä selvitti vuonna 2006 mahdollisuuksia vähentää riippuvuutta tuontiöljystä. Tuloksena syntyi ohjelma, joka asettaa kunnianhimoisia tavoitteita vuoteen 2020 saakka. Ohjelma kattaa niin liikenteen, teollisuuden, maa- ja metsätalouden kuin rakennuskannankin kulutuksen. Asetetut vähennystavoitteet ovat 25-100 prosenttia sektorista riippuen.

Suomessa sen sijaan ei olla toistaiseksi vielä reagoitu tilanteen edellyttämällä tavalla. Hallituksen tähänastiset päätökset (autoveron muutos sekä tavoite luopua öljystä lämmitysenergian lähteenä 20 vuoden aikavälillä) eivät ole riittäviä. Koska suomalainen politiikka reagoi?

Kirjoittaja on energia-alan diplomi-insinööri ja vanhempainvapaalla Motivan projektipäällikön tehtävistä.

Teksti
Leena Grandell
(SK 36/2008, ilm. 5.9.2008)

Keskustelu

En ymmärrä kirjoituksessa mainittua ”selvitystä” maatalouden enrgiataseesta, jonka mukaan maataloudessa yksi tuotettu energiayksikkö vaatisi kymmenkertaisen panoksen.
Meidän maatilallamme öljyä kuluu n. 100 l/ ha/ vuosi. Viljaa tulee keskimäärin 4000 kg hehtaarilta. Sen energia-arvo vastaa n. 1500 litraa öljyä. Lisäksi tulevat oljet, jotka vastaisivat ehkä 500 litraa öljyä / ha.
Muut energiaan perustuvien tuotantopanosten, apulannan ja kasvinsuojeluaineiden pitäisi siis Grandellin viittaaman selvityksen mukaan kuluttaa lähes 20 000 litraa öljyä hehtaaria kohden vuodessa. Määrä on absurdi ja osoittaa kuinka kaukana ”tutkimukset” ja ”selvitykset” ovat oikeasta elämästä.
Maalaisjärjellä ja lannoite- ja kasvinsuojeluainelaskujen maksajana arvelisin lonkalta, että näiden tuotantopanosten öljynkulutus voisi olla korkeintaan 500 litraa / ha, jolloin peltoviljelyn energiatase olisi positiivinen suhteessa 600 litran panoksilla 2000 litran tuotto.
Pyydän, mikäli mahdollista, projektipäällikkö Grandellia tarkistamaan tietolähteensä ja mikäli niiissä olevat laskelmat ovat relevanttja, olisin kovin kiitollinen, jos hän esittelisi ne minullekin, jottei minun, rivimaanviljelijän, tarvitsisi käyttää aikaani totuudeksi muuttuneen älyttömän hokeman kumoamiseen.

Kiitos kommentista. Kirsti Anttilan väärinkäsitys johtuu siitä, että hän keskittyy ainoastan energian kulutukseen omalla tilallaan ja siinäkin ainoastaan suoraan öljyn kulutukseen, kun taas minä puhun koko tuotantoketjusta pellolta kuluttajan lautaselle. Annan tässä vähän tarkempaa selvitystä, jonka olen julkaissut eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani.

Ruuantuotannon energiataseet kuvaavat tuotannon vaatimaa energiamäärää suhteutettuna ruuan sisältämiin kaloreihin. Tietoja on kerätty niin ulkomailla kuin Suomessakin.

Pitäydytään aluksi vain maatilalla, ja tarkastellaan kuinka paljon energiaa on kulunut siihen hetkeen asti, kun elintarvikkeet jättävät maatilan. David Pimentel, ekologian ja maataloustieteen professori Cornellin yliopistossa on julkaissut perusteellisia selvityksiä eri kasvi- ja lihatuotteiden osalta, sekä teollisuus- että kehitysmaissa ja eri tuotantomenetelmillä. Vertailuissa hän on huomioinut myös ihmisen työpanoksen investoituna energiavirtana. Karkeasti ottaen hän on havainnut tehotuotannon kuluttavan noin kaksin- kolminkertaisen määrän energiaa suhteutettuna elintarvikkeen energiamäärään kuin traditionaalinen tuotanto, jossa koneiden tilalla käytetään ihmisten ja työjuhtien panosta. Immo Lünzer on vertaillut Saksassa ja Ranskassa toimivia tiloja ja havainnut luomutuotannon kuluttavan noin puolet energiaa tehotuotantoon verrattuna suhteutettuna tuotteen energiasisältöön. Siinä missä kasvituotteet vaativat selkeästi vähemmän energiaa kuin tuotteen energiasisältö on (ts. input/output suhde on alle yksi), lihatuotteilla energiantarve vaihtelee broilerinlihan melko alhaisesta arvosta (4:1) naudanlihan korkeisiin arvoihin (40:1).

Jätettyään maatilan alkaa elintarvikkeiden mittava ruokaralli, joka on pahentunut viimeisten vuosikymmenien ja globaalien markkinoiden myötä. Kanadalainen tutkimus vuodelta 2005 selvitti, että torontolaisten kuluttamat elintarvikkeet matkustavat keskimäärin 3333 mailia, siis 5400 kilometriä ennen päätymistään kuluttajan lautaselle. Brittiläisen selvityksen mukaan elintarvikkeiden kulkema matka on kasvanut 50% vuosien 1978 ja 1999 välillä. Kuljetukset pyörivät suurelta osin öljyn varassa.

Koko elintarvikeketjua – pellolta pöytään – koskevan mielenkiintoisen tuloksen on esittänyt Hartmut Bossel vuodelta 1990. Hän laski tuolloin, mitä vaaditaan keskimääräisen amerikkalaisen vuotuiseen ruuan tuotantoon. Saadakseen tarvittavat 3,6 GJ energiaa elintarvikkeista, tarvitaan kaiken kaikkiaan biomassavirta, joka vastaa 80 GJ energiasisältöä. Valtava hävikki johtuu erityisesti lihapitoisesta ravinnosta. Fossiilista energiaa kuluu kaikkiaan 35,5 GJ, siis kymmenkertainen määrä ruuan energiasisältöön nähden. Tässä on huomioitu niin energiankulutus maatilalla, kuin kuljetuksen, kylmäsäilytykset sekä ruuan valmistus kotona. Immo Lünzer on esittänyt vastaavanlaisia lukuja Euroopasta vuodelta 1970. Tuolloin kerroin vaihteli 5 ja 9 välillä. Viime vuosikymmenien aikana ruuantuotannon globalisoitumisen ja pitkien kuljetusetäisyyksien takia voimme olettaa fossiilisen energian tarpeen olevan itseasiassa jopa edellä mainittuja lukuja korkeampi.

Suunan on muututtava ja omavaraisuus on taattava.
Kysymykseen tulevat tällöin kotimaiset polttoaineet, niin lämmitykseen kuin liikenteeseen.
Vastustajat löytyvät öljyteollisuudesta ja niistä jotka ovat oivaltaneet maanviljelyksen merkityksen,toisinsanoen tulonsiirron öljytuotteista maatalouteen. vihreät ovat suurin ongelma, puheet ovat ristiriitaisia soidensuojeluineen ja rauhoitettuine metsineen, samalla puhutaan uusiutuvasta energiasta?

Ruotsihan luopui jo ydinvoimastakin!

Vedetään vaan raiteet joka kylään, niin voidaan kulkea junilla kaikki.

Kirjoitus osoittaa miten ulkona todellisesta elämästä Helsingissä ja erityisesti Motivassa ollaan.

Olen kirjoittanut tekstin omissa nimissäni, eikä teksti ota kantaa Motivan, josta olen vanhempainlomalla, näkemyksiin. Pahoittelen tätä väärinkäsitystä.

Olen Leena Grandellin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että ruuantuotannossa energiaa rupeaa tosissaan palamaan vasta sen jälkeen, kun raaka-aineet lähtevät maatilalta. Haluaisin kuitenkin kommentoida vielä tätä Cornellin yliopiston ja muiden tutkijoiden väittämää eri tuotantosuuntien energiataseesta. Luomun (organic) ja tavanomaisen viljelyn suhde vääristyy esimerkiksi naudanlihan kohdalla, koska siinä ilmeisesti vertaillaan nk feedlot-systeemiä, jossa karja syötetään intensiivisesti väkirehuilla, siis viljalla, kun taas traditonaalinen, ja esim suurelta osalta Suomessakin käytössä oleva systeemi perustuu nurmirehun muuttamiseen maidoksi ja lihaksi. Suomessa tämä johtuu siitä, että mitä pohjoisemmaksi mennään sitä paremmin nurmi kilpailee viljantuotannon kanssa. Nurmirehu voi olla luomua tai sitten ei. Lannoituksella (ei luomussa) saadaan parempia satoja, siis yhteyttämistä tapahtuu enemmän.

Toinen kommenttini koskee peltoviljelyteknologiaa. Luomutuotannossa rikkaruohojen torjunta perustuu maan intensiiviseen muokkaamiseen. Koska maan rakenne ei tahdo sitä kestää, ajoittainen viherkesanto ja sen maahan muokkaaminen ovat tarpeen. Tällöin satoa (energiaa ihmisen käyttöön) ei saada ollenkaan, mutta sen sijaan maasta vapautuu muokatessa runsaasti hiilidioksiidia.
Meidän tilallamme kulutetaan polttoainetta huomattavasti keskimääräistä vähemmin, koska viljelemme nopeasti suosiota saavuttaneella suorakylvömenetelmällä. Tällöin joudumme ruiskuttamaan round-uppia yhden ylimääräisen kerran, mutta säästämme monin kerroin suuremman panoksen polttoaineessa, työmäärässä, koneistuksessa ja varsinkin ilmakehän hiilidioksiidipäästöissä sekä lannoitelaskuissa maaperän paremman rakenteen vuoksi.

Maatalous on kovin monipiippuinen tutkimuskode, koska muuttuvia tekijöitä on lähes loputtomasti. Kiitos internetin, tutkimus on kaikkien kansalaisten käytössä. Se on hyvä renki meille viljelijöillekin, mikäli isäntänä on terve järki ja pitkäaikainen käytännön kokemus.

Mielestäni liikennettä ei pitäisi ”siirtää raiteille”, vaan vähentää. Vähentämiskeinoihin kuuluisi työmatkaliikenteen vähentäminen siirtämällä työpaikkoja lähemmäs koteja.

Helsinki on loistava esimerkki kaupungista, jossa työpaikkoja on paljon enemmän kuin asukkaita. Tämä johtaa tarpeeseen pendelöidä ulkopuolelta kaupunkiin. Kaupunkisuunnittelussa on siis lisättävä asuntojen osuutta, mutta ei haaskaamalla luonnonvaroja tupla-asuntojen rakentamiseen, vaan saattamalla työpaikat lähemmäs työntekijöitä.

Tähän voi käyttää sekä keppiä että porkkanaa, mutta esteenä on Helsingin halu säilyttää nykyinen tilanne, jossa Helsingillä menee taloudellisesti erittäin hyvin.

Sipooseen pitäisikin lähes pelkkien asuntojen sijaan rakentaa palveluita ja työpaikkakiinteistöjä riittävässä suhteessa asuntoihin nähden. Sama koskee perinteisiä asumislähiöitä, joiden lähistöllä työpaikkojen määrä on ollut onnettoman pieni.

niin, siis ”työpaikkojen osuutta”, ei ”asuntojen osuutta”

Niin, tai riippuu siis kummalta puolelta rajaa katsoo

Kiitos nimimerkille ”Loppu työmatkaliikenteelle”. Omat ajatukseni myötäilevät samoja linjoja. Näkisin, että tilanne on tulevaisuudessa niin vakava, että kaikki keinot tullaan ottamaan käyttöön. Tähän kuuluu ehdottomasti paitsi raideliikenteen osuuden lisääminen sekä uudet teknologiset ratkaisut tieliikenteessä, mutta myös keinot vähentää liikennettä kaikkinensa, niin tavaroiden kuin ihmistenkin. Globalsoituminen tulee kääntymään lokalisoitumiseksi. Yhteiskunnat tekisivät viisaasti, jos aloittaisivat sopeutumisen hyvissä ajoin.