Finnkino raivostuttaa kansaa somessa – mutta vain 5 jaksoi oikeasti valittaa viranomaisille!

KOMMENTTI: Viranomaisten pitäisi saada puuttua jälkikäteen liian ylivoimaiseen markkina-asemaan.

Profiilikuva
elokuvat
Teksti
Mikko Niemelä
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kiinalaisomistuksessa olevalla Finnkinolla on Suomessa iso valta määritellä elokuvalippujen hinnat ja tekijöille maksettavat esityskorvaukset.

Finnkinon teattereita oli vuoden 2016 lopussa 11 paikkakunnalla ja sen markkinaosuus oli 68 prosenttia. Se on paljon. Ei ihan monopoli, mutta lähestulkoon.

Finnkinon toimintaa on arvosteltu, kun Suomen Kuvalehden avustaja ja elokuvakriitikko Kalle Kinnunen kirjoitti Finnkinon sanelupolitiikasta, joka kohdistui muun muassa Yösyöttö-elokuvaan. Finnkino halusi isomman siivun lipputuloista ja elokuvantekijöille tarjottiin suunnilleen lämmintä kättä postiluukusta.

Kinnusen juttujen jälkeen rahakiista paisui ja elokuva-alaa vaivaavista riidoista alettiin uutisoida myös muissa medioissa. Ja tietenkin sosiaalisessa mediassa yleisö antoi tuomionsa: Twitteriin ja Facebookiin alkoi ilmestyä kommentteja tyyliin Finnkino boikottiin! ja Finnkino on ahne paska!

Some-huudon seuraamisen lomassa selvitin, millä tavoin ihmiset ovat aiemmin valittaneet Finnkinosta, sillä yhtiön valta-asema on ollut todellisuutta jo yli kymmenen vuotta.

Elokuvalippujen hinnat ovat nousseet tasaisen tappavaan tahtiin. Esimerkiksi viikonloppuisin yhden lipun hinta on 12–14,50 euroa, mikä on yli 20 prosenttia enemmän kuin vuonna 2010. Finnkinon lippuhintoja on kritisoitu muun muassa sanomalehtien yleisönosastoilla.

Kilpailu- ja kuluttajavirastosta pyytämäni tilastotieto Finnkinon hinnoittelusta ja vahvasta markkina-asemasta onkin pienoinen yllätys.

Ainoastaan viisi henkilöä oli valittanut viranomaisille lippujen korkeista hinnoista kuluneen kahden vuoden aikana. 

Tilanne on absurdi.

Kilpailu– ja kuluttajavirasto ei voi puuttua Finnkinon ”sanelupolitiikkaan” tai mihinkään muuhunkaan, sillä vahvaan markkina-asemaan johtaneet yrityskaupat tehtiin jo vuonna 2006. Tuolloin yrityskaupan koko ei ollut tarpeeksi suuri, jotta viranomainen olisi asian tutkinut.

Kuluttajan ja työntekijöiden kannalta tilanne onkin absurdi.

Finnkinon boikotointi tai haukkuminen sosiaalisessa mediassa voi vaikuttaa yhtiön liiketoimintaan ja toimintatapoihin myönteisesti, mutta toisaalta se voi haitata suomalaisen elokuvantekijöiden ja alalla työskentelevien ihmisten toimeentuloa.

Pääomasijoittajat nimittäin eivät boikottien laskuja maksa, vaan ne maksavat viime kädessä Finnkinon työntekijät ja maksava yleisö. Hintoja voidaan aina nostaa ja työntekijöitä voidaan irtisanoa “tuotannollis-taloudellisten” syiden perusteella.

Viranomaisilla pitäisikin olla keinot puuttua liian vahvaan markkina-asemaan myös jälkikäteen, jolloin terve kilpailu toteutuisi. Tämä olisi yleisön, elokuvantekijöiden ja muiden alan toimijoiden etu.

Nyt kiinalaisomistuksessa oleva Finnkino näyttää tekevän juuri sitä, mitä vahvassa asemassa oleva yhtiö tuppaa yleensä tekemään: rahaa.