George Sorosia ei väsytä

87-vuotias sijoittaja aloittaisi ongelmien ratkomisen pakolaisista.

Profiilikuva
näkökulma
Teksti
Hanna Ojanen
Suomen Kuvalehti
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

European Council on Foreign Relations järjesti vuosittaisen suuren konferenssinsa Pariisissa toukokuun lopulla. Tällaisten konferenssien ohjelmaa on mielenkiintoista lukea valintoina. Mitä Euroopan ja maailman tapahtumien pyörteistä on nostettu esiin, mitä pidetään tärkeänä? Mihin suuntaan keskustelu lopulta paikalla lähteekään?

ECFR on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan keskittyvä, monissa Euroopan maissa toimiva ajatushautomo, joka on kymmenisen vuotta tuottanut analyyseja ja verkottanut alan toimijoita. Konferenssin mahtipontinen teema oli Euroopan puolustaminen uudessa kansainvälisessä epäjärjestyksessä. Otsikoissa kysyttiin, voiko Eurooppa pelastaa liberaalin maailmanjärjestyksen ja kuinka EU pelastetaan. Kuten usein käy, terävät keskustelijat ja näkökulmien moninaisuus tuottivat lähinnä lisää kysymyksiä.

Kuka puolustaa ja mitä? Ketä vastaan ja millä keinoilla? Tai mikä pelastetaan, miltä pelastetaan ja missä? Kysymykseen siitä, pystyykö Eurooppa puolustamaan itseään sotilaallisesti, sanoi yksi ei ja toinen kyllä.

Yhtä mieltä oltiin siitä, että ongelmat ovat suuria. Jotain hyvin eurooppalaista oli puheiden vahvassa itsekritiikissä. Vaikka Trumpin Yhdysvallat, Putinin Venäjä ja Xin Kiina aiheuttavat kaikki omalla laillaan ongelmia, suurin ongelma on meissä itsessämme, saattoi puhuja sanoa vakavan näköisenä – eikä kukaan yleisössä nostanut kättään vastalausetta esittääkseen.