EU rakentaa ”resilienssiä”, mutta kukaan ei tiedä, mitä se on – Yhdestä raportista löytyi 19 eri näkemystä

NÄKÖKULMA: Epämääräisyys tai monimerkityksisyys toimii, sillä se mahdollistaa yhteisymmärryksen, kirjoittaa Hanna Ojanen.

Profiilikuva
Teksti
Hanna Ojanen
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuosi sitten EU sai uuden globaalistrategian, joka linjaa unionin ulkosuhteita. Yksi asiakirjan avainsana näyttää olevan resilienssi.

Strategiassa puhutaan valtioiden ja yhteiskuntien resilienssistä, kriittisen infrastruktuurin eli välttämättömien teknisten perusrakenteiden, verkostojen ja palvelujen resilienssistä, mutta myös demokratian resilienssistä. Resilienssi määritellään asiakirjassa uudistumiskyvyksi, kyvyksi torjua sisäiset ja ulkoiset kriisit tai toipua niistä.

Laajentumis- ja naapuruuspolitiikassa resilienssin vahvistamisesta tulee melkeinpä päätavoite. Naapurimaiden ja lähialueiden resilienssin rakentaminen on EU:lle välttämätöntä – jos ne eivät kestä kriisejä, niin olo EU:ssa voi muuttua tukalaksi.

 

Resilienssi on keskeinen sana monella alalla. Ekologiassa sillä tarkoitetaan ekosysteemin kykyä toipua häiriöstä. Psykologiassa resilienssi on yksilön kyky selviytyä kriisistä tai säilyttää toimintakyky vaikeassa tilanteessa. Nyt puhutaan paljon kyberresilienssistä, tietojärjestelmien kyvystä sietää kyberuhkia.