Istumatyöläisen itkuvirsi

Kaiken katsominen sattui. Uutisraportin kuvat vaelluskalojen ponnistuksista vastavirtaan. Lasse Virénin kaatuminen ja neuvostovoimistelijoiden voltit olympiamuistoissa. Pieru oli riski, ulostamisesta puhumattakaan. Nauru, aivastaminen, kahvin kaataminen kiellettyä aluetta.
Viikkoa aiemmin selkä oli oireillut tennistä pelatessa. Oli vaikea kumartaa palloja maasta. Kannoin, sahasin ja ruuvasin terassilautoja. Sitten viimeistelin kirjaa kehnolla työtuolilla. En lämmitellyt tai venytellyt.
Aamulla en päässyt sängystä ylös. Kierin lattialle, konttasin vessaan. Ensimmäiset päivät kuluivat lattialla. Olin vauva, katselin kattoon ja ilmaisin tarpeeni äännähdyksillä. Katselin Youtubesta 1980-luvun NBA-finaaleja. Tunsin jokaisen levypallokamppailun alaselässä.
Kivuttomin asento oli selällään, polvet 90 asteen kulmassa tuolin istuimella. Asennossa, johon päätyisi, jos kaatuisi tuolilla selälleen. Luin kirjoja, yritin ajatella ajatuksia, jotka päätyivät kirosanaan.
Potilaat arvostelevat kipupoliklinikoita rajusti – ”Ohjeistettu siirtämään kipu rusinaan ja heittämään se pois”
Nyt lääke puree: Krooniseen kipuun päästiin vihdoin kiinni – lukko vaati vain tipan rasvaa
Tuomas Kyrö: Mitä jos Kekkonen ei olisi dementoitunut vaan olisi lentänyt Panamalle saamaan kantasoluhoitoja ja viagraa?