Englannilla pärjää – ainakin Thaimaan-lomalla

Mielipide 14.9.2012 11:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden tuottaja.

Kieltenopiskelu kouluissa on vähentynyt parin vuosikymmenen ajan. Se tuntuu uskomattomalta. Samana aikana Suomi on kansainvälistynyt niin valtavasti.

1980-luvulla Suomi oli takapajula. Muoti, hittibiisit ja televisiosarjat tulivat tänne sitten joskus, jotakuinkin vuotta myöhemmin kuin Ruotsiin.

Meillä oli kova halu kansainvälistyä. Oli opiskeltava englantia.

Nykyään alle kouluikäiset osaavat englantia – eivätkä he edes tiedä sitä. Connect, continue, retry, quit. Ne ovat pelisanastoa, joka on alakoululaisille kuin osa äidinkieltä.

Englanti ympäröi meitä arjessa, niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa, kuten kertoo ensimmäinen Eurooppalainen kielitaitotutkimus. Kun kieli on arkea, se sujuu usein koulussakin. Englannin ylioppilaskirjoituksissa huippupisteitä saavat pojat, jotka pelaavat paljon.

Nyt osaamme siis englantia, ja lapsemmekin osaavat.

Siihenkö me sitten jäimme? Sekö riittää? Kieltenopiskelua kuvaavista luvuista päätellen kyllä, koemme sen riittävän.

Esimerkiksi venäjän opiskelijat mitataan alakoulussa prosentin kymmenyksillä, yläkoulussa päästään sentään yli prosentin. Saksan opiskelu on romahtanut, mutta se on silti yhä suosikki; opiskelijamäärät liikkuvat viiden ja seitsemän prosentin välillä. Raportti Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa on kurjaa, mutta kiinnostavaa luettavaa.

Yhä useampi lukee peruskoulun ja lukionkin aikana vain englantia ja ruotsia – ja ruotsiakin moni vain siksi, että on pakko. Kieltenopiskelun historia osoittaa, että aina kun vapaaehtoisuus kasvaa, opiskelu vähenee.

Nuorten kielivalintoihin vaikuttavat eniten vanhemmat, kertoo Kielten tarjonta ja kielivalintojen perusteet perusopetuksessa -raportti. Tarjontakin toki vaikuttaa, moni kunta säästää mieluusti kielistä. Mutta entä jos vanhemmat vaatisivat niitä opettamaan?

Kieltenopiskelua voi lisätä. Sitä kokeiltiin Kielitivoli-hankkeessa, ja se onnistui. Keinot olivat yksinkertaisia: tarjonta kuntoon ja lisää tietoa koteihin.
Tivolin kielisuihkuista innostuivat niin lapset kuin vanhemmatkin. Ne myös osoittivat, että kieltenopiskelun ei enää tarvitse olla sellaista ulkoapänttäämistä kuin jokunen vuosikymmen sitten.

Jokainen, joka on opiskellut vaikkapa venäjää, saksaa, ranskaa tai espanjaa, on nopeasti huomannut, että kieli avaa kulttuurin, se tutustuttaa erilaisiin tapoihin. Huikeinta on kuitenkin se, kun alkaa ymmärtää, että muut katsovat maailmaa toisin kuin me. Oivallus on huumaava.

Englannilla pärjää mainiosti Thaimaan-lomalla. Sillä selviää töissä, monelle se on jopa työkieli. Netissäkin se riittää pitkälle.

Nytkö meillä on kaikki se, mitä maailmalta haluamme? Tätäkö on meidän kansainvälisyytemme?

Venäjälle emme matkusta. Emmekä Itä-Eurooppaan. Saatikka maihin, joissa ei kukaan osaa englantia eikä Googlen kääntäjäkään toimi. Maahanmuuttajien kanssa haluamme puhua suomea, eivätkä meitä heidän äidinkielensä tai ajattelutapansa kiinnosta.

Olemmeko me maailman napa, tai pikemminkin Center of the Universe?

Lue lisää kieltenopiskelusta Suomen Kuvalehden numerosta 37/2012, joka ilmestyi perjantaina 14. syyskuuta.

Tilaa SK:n uutiskirje

Ajankohtaisimmat ja puhuttelevimmat digisisällöt vastajauhettuna suoraan sähköpostiisi.