Elisabeth Nauclér: Ahvenanmaa on osa Suomen brändiä

Mielipide 5.12.2009 18:01

Ei, Ahvenanmaa ei irtaudu Suomesta (SK 48/2009), vaikka Suomi ei enää olisikaan kaksikielinen maa, jossa asiat hoituvat myös ruotsiksi. Tilanne olisi tosin hankala, yhteyksien ylläpitäminen vaatisi tulkkia.

Ahvenanmaan itsehallinto perustuu kahden maan konfliktin kansainväliseen ratkaisuun. Suomi oli toinen, voittoisa osapuoli. Se halusi Ahvenanmaan itselleen keinolla millä hyvänsä ja kamppaili maakunnan asukkaiden ylivoimaista enemmistöä vastaan.

Suomeen liittämisen vastineeksi Ahvenanmaalle luvattiin niin laaja itsehallinto kuin mahdollista ilman, että kyseessä olisi itsenäinen valtio. Ahvenanmaalaisten taistelu Ruotsiin liittymisen puolesta oli alkanut jo ennen Suomen itsenäisyysjulistusta. Ruotsi halusi Ahvenanmaan, ja ahvenanmaalaiset halusivat kuulua Ruotsiin, mutta maakunta joutui Suomelle.

Ratkaisuun vaikutti voimakkaasti Suomen kaksikielisyys. Se osoitti maan olevan sivistynyt länsimainen yhteiskunta, joka pystyisi takaamaan ahvenanmaalaiselle vähemmistölle sen ruotsin kielen ikiajoiksi ja kaikki yhteydet emämaahan ruotsin kielellä.

On hyvin mahdollista, että ratkaisu olisi ollut toinen, jos Suomi olisi ollut vain suomenkielinen. Ratkaisuun päädyttiin vastoin maakunnan asukkaiden tahtoa, mutta se on toiminut ja ehkä juuri siksi siitä on tullut osa Suomen brändiä, jopa ylpeydenaihe maallemme.

Kansainliitto ratkaisi Ahvenanmaan kysymyksen jo 1921. Mitään muuta konfliktia ei ole pystytty ratkaisemaan yhtä pysyvästi, ja siksi sitä on tutkittu maailmanlaajuisesti. Toisinaan on puhuttu Ahvenanmaan mallista, ja joitakin osia Ahvenanmaan itsehallinnosta on ollut mallina muualla maailmassa.

Itsehallinto on konflikteja aiheuttava hallintomuoto, joka on pitänyt puoliaan yli 85 vuotta ja josta Suomi toivottavasti selviää vielä pitkään. Se kuitenkin vaatii kielellisiä resursseja. Toimivan kaksikielisyyden katoaminen Suomesta edellyttää tulkkeja ja kääntäjiä, mutta Ahvenanmaan itsehallinto pysyy. Siihen Suomi on kansainvälisesti sitoutunut ja siitä tuskin vapaaehtoisesti luopuu.

Monet luulevat, että Ahvenanmaa tulee Suomelle kalliiksi avustusten vuoksi. Ahvenanmaalaiset maksavat kuitenkin veroja valtiolle, kuten kaikki muutkin kansalaiset.

Sitä vastoin ahvenanmaalaisten toiveet omasta verotuksesta ovat kaikuneet kuuroille korville, siitäkin huolimatta, että Ahvenanmaa kuuluu EU:hun eikä veroparatiisiksi ryhtyminen olisi edes teoriassa mahdollista. Suomi verottaa Ahvenanmaata ja palauttaa tietyn summan maakunnan käyttöön.

Suomi on kiinnostava esimerkki vähemmistöratkaisuista. Maassa on kaksi eri kansalliskieltä puhuvaa kieliryhmää. Suomenruotsalaisilla ei ole vähemmistöasemaa niin, että he voisivat vedota kansainvälisiin vähemmistöoikeuksiin, vaan he joutuvat luottamaan perustuslain suomaan turvaan.

Lisäksi on saamenkielisten ryhmä, johon sovelletaan alkuperäiskansojen oikeuksia koskevia säännöksiä, ja Ahvenanmaan itsehallinto, joka on kansainvälisin takuin vahvistettu vähemmistöratkaisu.

Suomi on kiehtova tutkimuskohde, koska nämä kolme eri ratkaisua löytyvät samasta maasta. Se on myös oivallinen tausta Nobel-palkinnon saajalle.

Presidentti Martti Ahtisaari on pystynyt tutkimaan oman maansa ratkaisuja ja oppimaan Suomen kokemuksista. Hänelle on ollut itsestään selvää, että Kosovon parlamentin täysistunnossa ja valiokunnissa on simultaanitulkkaus serbiaksi huolimatta albaanien ja serbien lähihistoriasta. Siinä olisi ajattelemisen aihetta Suomen eduskunnalle, jossa ei ole simultaanitulkkausta. Monet kuulijat eivät voi kotimaansa parlamentissa ymmärtää, mitä siellä puhutaan.

Ahvenanmaa on ja pysyy osana Suomea, mutta Suomen voi olla huomattavasti vaikeampaa selviytyä velvoitteistaan, jos maan kaksikielisyys ei toimi käytännössä.

Teksti Elisabeth Nauclér

Kirjoittaja on Ahvenanmaan kansanedustaja (r), eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja ulkoasianvaliokunnan jäsen, joka on toiminut YK:n tehtävissä 1993-96 entisessä Jugoslaviassa, erityisalana vähemmistö- ja autonomiakysymykset.