Elias Lönnrotilla oli tärkeä asema Suomi-tietoisuuden lisäämisessä

Mielipide 9.4.2013 11:30

Elias Lönnrotin kansainvälinen maine ja sen vaikutukset sekä saadut tunnustukset ovat vähän tunnettuja. Enin mielenkiinto on suuntautunut Kalevalaan ja Kantelettareen, suomen kielen kehittämiseen ja suomalaisten sanojen aikaansaamiseen sekä kansanvalistukseen ja hyväntekeväisyyteen. Lönnrotilla on kuitenkin tärkeä asema Suomi-tietoisuuden lisäämisessä ja suomalaisen tieteen tason tunnetuksi tekemisessa Euroopassa.

Elias Lönnrotin kansainväliset tunnustukset kannattaa aloittaa hänen jäsenyyksistään kansainvälisissä tieteellisissä yhteisöissä. Lista on hämmästyttävän pitkä. Se sisältää ainakin seuraavat merkittävät yhteisöt: Itäisen ja amerikkalaisen etnografisen seuran kunniajäsen, Pariisin kansa- ja kielitieteellisen seuran kunniajäsen, Pietarin tiedeakatemian kunniajäsen, Viron tiedeseuran kunniajäsen (lisäksi myös muita), Norjan tiedeseuran jäsen, Berliinin tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen ja Unkarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen. Ensimmäinen jäsenyyskutsu tuli jo vuonna 1833 tanskalaiseen Det Kongelige Nordiske Oldskrift Selskab-seuraan. Omalla tavallaan on mielenkiintoista, että listasta puuttuu Ruotsi.

Elias Lönnrot oli myös hyvin kielitaitoinen mies. Tämä mahdollisti kansainvälisten yhteyksien ylläpitämisen. Hänen kirjeenvaihtoaan on säilynyt muun muassa virolaisten, venäläisten, unkarilaisten, ruotsalaisten, norjalaisten, saksalaisten ja ranskalaisten tiedemiesten kanssa. Hän myös sai merkittäviä ulkomaalaisia kunniamerkkejä, joista arvokkain oli kaiketi Preussin Pour le Merite vuonna 1871 ja Ruotsin Pohjantähden ritarikunta.

Kalevala on tälläkin hetkellä eniten vieraille kielille käännetty suomalainen teos. Käännöksiä on kaikkiaan tiettävästi kuusikymmentä. Lukumäärä on kunnianosoitus Elias Lönnrotille ja myös Suomelle. Kalevala on yksi kahdeksasta tunnustetusta maailman eepoksesta. Näistä tunnetuimmat ovat kreikkalainen Ilias ja Odysseia ja saksalainen Niebelungen laulu. On vielä muistettava, että Elias Lönnrotin apu Viron kansalliseepoksen toteuttamiselle oli aivan keskeinen. Sen aikaansai sittemmin lääninlääkäri Friedrich Kreutzwald.

Lönnrotin maine

Mielenkiintoista on tarkastella Elias Lönnrotin maineen jälkiaaltoja. Yhtenä sellaisena on vuonna 1900 järjestetty Pariisin maailmannäyttely. Sen suomalaisilla organisoijilla oli tavoitteena Suomen aseman korostaminen omassa paviljongissaan. Se oli itsenäinen näyttelytila, ei osa Venäjän näyttelyhallia vaikkakin oli samalla alueella. Emämaa näkyi paviljongin lipussa ja seinään muuratussa Venäjän vaakunassa. Suomihan oli tuohon aikaan autonominen Venäjän suuriruhtinaskunta, mutta eli helmikuun 1899 manifestin aikaansaamaa sortokautta. Tunnetulla taiteilijalla Albert Edelfeltillä oli ratkaisuun aivan keskeinen asema johtuen hyvistä suhteistaan Venäjän hoviin ja ranskalaisiin.

Suomen paviljongin kattomaalaukset olivat Axel Gallénin käsialaa (sittemmin Akseli Gallen- Kallela). Maalauksia oli neljä, nimeltään Ilmarinen kyntää kyisen pellon, Sammon taonta, Sammon puolustus sekä Pakanuus ja kristinusko. Gallén oli aloittanut 1890-luvun puolivälistä lähtien Suomen todellisen sielun, Kalevalan, esittämisen kuvissa. Hän oli kareliaani. Muita merkittäviä kuvataiteilijoita olivat Pekka Halonen, Venny Soldan-Brofelt ja Albert Edelfelt sekä kuvanveistäjä Emil Wikström. Kaikki taiteilijat kuuluivat siihen joukkoon, jotka loivat termin ”suomalaisen taiteen kultakausi”.

Suomen osasto palkittiin myös korkealla Grand Prix-palkinnolla. Axel Gallénin lisäksi monet kymmenet suomalaiset palkittiin kymmenillä erilaisilla palkinnoilla. Suomea nostettiin siis näyttelyn avulla selkeästi maailmankartalle. Mielenkiintoista on, että Ranskan silloinen ulkoministeri totesi nähtyään Suomen paviljongin, että hän pitää näkemänsä ja kokemansa perusteella Suomen itsenäisyyttä kansakuntana itsestäänselvyytenä.

Palaan Elias Lönnrotiin ja hänen merkitykseensä. Pidän aivan keskeisenä hänen työssään niiden säikeiden rakentamista, jotka sitten 1917 johtivat Suomen itsenäisyyteen. Mitä nämä säikeet sitten olivat? Ensinnäkin muinaishistorian luominen Suomelle, koska silloinen eurooppalainen ajattelu edellytti kansakunnalta sen omaa historiaa. Kalevalallaan hän teki sen. Siitä löytyi kansakunnan sielu. Toiseksi hän aikaansai suomelle yhteisen kirjakielen tekemällä muun muassa hallinnollisen, juridisen, kasvitieteellisen ja yhteiskunnallisen sanaston, jota vieläkin käytämme. Kansakunta tarvitsee aina oman kielen. Kolmanneksi hän oli kansanvalistaja. Kirjoituksillaan ja puheillaan hän myös rakensi sanalle isänmaa sisällön ja kansakunnalle itsetunnon yhdessä ystäviensä J.V. Snellmanin ja J.L. Runebergin kanssa. Kukin heistä toimi omalla osaamisellaan yhteisen päämäärän puolesta, Suomen itsenäisyyden.