Turvaa gerbiilistä
Lapsena ja vielä nuorena aikuisenakin minulla oli taipumus haalia ympärilleni eläimiä. Vanhempani eivät antaneet hankkia koiraa, mutta minulla oli vuosien varrella kaloja, sauvasirkkoja, kotisirkkoja, rupikonna, torakoita, jättiläismaakotiloita, sammakoita, tulisalamantereita, hamsteri ja rottia.
Ehkä eläinkunta olisi päässyt vähemmällä, jos olisin saanut sen koiran. En ole eläinkeräilytaipumuksestani mitenkään ylpeä – vaikka haluni hoitaa eläimiä oikein oli kova, tietoa minulla oli liian vähän.
Nykyään myös ymmärrän hyvin, että vaikkapa rupikonnan paikka on luonnossa eikä minun terraariossani. Luonnonvaraista eläintä ei saa ottaa lemmikiksi, ja on sitä paitsi moninkertaisesti tyydyttävämpää nähdä eläin oikeassa elinympäristössään kuin vangittuna.
Nyt minulla on koira, ei muuta, ja niin on hyvä.
