Egyptin vallankumouksen osapuolet eroavat toisistaan ratkaisevasti vain yhdessä asiassa

Mielipide 24.7.2013 08:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Kokeneet vallankumoukselliset tunnistaa siitä, miten he suhtautuvat mediaan.

Egyptiläiset ovat kokeneita. He ovat liki kolme vuotta marssineet Kairon kaduilla ja melkeinpä taukoamatta. Viime viikon aikana marssit ovat olleet erityisen kiihkeitä sekä ennen että jälkeen presidentti Mohamed Mursin kaatamisen.

Kummankin osapuolen leireissä mediaan suhtaudutaan ylitsepursuavan ystävällisesti. ”Tervetuloa Egyptiin!” ”Saisiko olla taateleita, haluatko appelsiinimehua?” ”Kas tässä on tuoli rukouksen ajaksi.”

Molemmat leirit ovat oppineet, että kansainvälinen mielipide muodostuu sen mukaan, mitä media heistä kertoo.

Kun presidentti Barack Obama punnitsee kantaansa siihen, tapahtuiko Egyptissä aito kansannousu vai sotilasvallankaappaus, hän kuuntelee tietenkin asiantuntijoitaan. Mutta hekin lukevat lehtiä ja seuraavat uutiskanavia. Heillä ei ole omia miehiään, jotka voisivat koluta Tahririlla tai Rabaa Al Adaweyan moskeijan edustalla kyselemässä vastapuolilta, mitä he oikeasti ajattelevat.

Osapuolet eroavat toisistaan ratkaisevasti vain yhdessä asiassa. Se on naistoimittajat.

Rabaa-moskeijan edessä Muslimiveljeskunnan tuhansien kannattajien keskuudessa naistoimittaja saa kulkea rauhassa. Yksikään mies ei ahdistele, ei tartu kiinni eikä huutele. Miehet ovat kunnioittavia ja avuliaita.

Sen sijaan Tahririlla, voittajien aukiolla, naistoimittajan on lähes mahdoton tehdä työtä ilman että joku miespuolinen tulee turvaksi. Huutelu, käsiksi käyminen ja avoin ahdistelu ovat arkea. Ainakin kaksi nuorta eurooppalaista naisjournalistia joukkoraiskattiin viikon sisällä, kun he tekivät aukiolla työtään.

Vallankumouksen viiden kiihkeimmän päivän aikana yli sata naista pahoinpideltiin seksuaalisesti tai raiskattiin aukiolla tai sen läheisyydessä.

Malli oli aina sama. Väkijoukon keskellä joukko ympäröi naisen ja erotti tämän muista. Kouriminen, vaatteiden repiminen ja muu väkivalta päättyi usein joukkoraiskaukseen. Miesmuuri ja yleinen meteli ympärillä estivät sekä väkivallanteon näkemisen että uhrin huutojen kuulumisen.

Tahririlla liikkuu rikollisia, jotka pitävät siellä majaa. Naisten ahdistelun lisäksi heidän sanotaan käyvän huumekauppaa ja välittävän aseita. Silti Kairon poliisi ei ole puuttunut asiaan.

Kansanliike on yrittänyt korjata tilannetta lähettämällä vapaaehtoisia suojelujoukkoja, jotka kulkevat aukiolla keltaisissa liiveissä. He voivat kuitenkin suojella naisia vain jos osuvat väkijoukon keskellä oikealle paikalle oikeaan aikaan.

Egyptin naisjärjestöt ovat toistuvasti vaatineet viranomaisia puuttumaan rikoksiin ja pidättämään syylliset. Mitään ei ole tapahtunut. Jonkun etu siis on, että rikokset saavat jatkua.

Niin YK:n naisjärjestö UNWomen kuin maailmanjärjestön pääsihteeri Ban Ki Moonkin vaativat viime viikolla poikkeuksellisen suorasanaisesti Egyptin kaikkia osapuolia estämään naisiin kohdistuvat seksuaaliset hyökkäykset julkisilla paikoilla.

Vain jos naiset voivat osallistua poliittiseen toimintaan ilman, että he kokevat tulevansa uhatuiksi, voi Egyptiin syntyä rauhanomainen demokratia, YK:n lausunnossa sanotaan.

Naisvihamielisiksi leimatut islamistit tuntuvat tämän jo oppineen.

Ainakin länsimaisen toimittajan edessä.