Antti Tanskanen: Euro pakottaa liittovaltioon

Mielipide 29.1.2011 10:01

euron tunnus

Ennustelin aikanaan, että Euroopan talous- ja rahaliittoa ei perusteta, koska se ei ole toimintakykyinen suunnitellussa muodossa. Olin väärässä, koska aliarvioin poliittisen tahdon voiman. EMU:n uskottiin vahvistavan EU:ta, ja sitä se varmasti tekeekin, jos toimii. Jos ei toimi, se voi kaataa koko EU:n.

Yhtenäinen valuutta-alue tarvitsee muun muassa automaattisia ja päätösperäisiä mekanismeja, jotka tasapainottavat osa-alueiden toisistaan poikkeavaa kehitystä. Tyypillisiä sellaisia ovat valtion budjetin kautta tapahtuvat rakenteelliset ja suhdanneluonteiset tulonsiirrot. EMU:ssa niitä ei alun perin ollut eikä monenlaisista hätäoperaatioista huolimatta ole vieläkään. Nyt sitten tapahtumien kulku on edennyt vaiheeseen, jossa nähdään, mihin puutteet johtavat käytännössä.

Kreikalla ja Irlannilla on kaksi ongelmaa, velka ja tuotannon kalleus. Tämä on todella paha yhdistelmä, kun kilpailukykyä ja siten myöskään velanhoitokykyä ei voi korjata devalvaatiolla. Sehän oli Suomen pelastus 1990-luvulla. Kysymys ei ole siitä, noudattavatko Kreikka ja Irlanti sovittua ohjelmaa vaan siitä, mitä ohjelman noudattamisesta seuraa.

Kreikalle ja Irlannille on jätetty vain noidankehä. Menojen supistus ja verojen korotus vähentävät tuloja, mikä heikentää velanhoitokykyä. Toiveena on, että työttömyyden nousu laskee kustannuksia ja johtaa maat lopulta vientivetoiseen kasvuun. Kukaan ei pysty luotettavasti ennustamaan, kauanko tämä prosessi vie aikaa ja kuinka syvälle maat vajoavat ennen kestävää nousua. Taitaa olla helpompi ennustaa, kuinka kauan EU voi seurata sivusta jäsenmaidensa kurjistumista.

Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Tässä tapauksessa voidaan purkaa EMU tai tehdä EU:sta liittovaltio. Integraation luonteeseen kuuluu sen itseään syventävä ominaispiirre. Kun on otettu yksi askel, seuraava tuntuu luontevalta tai jopa välttämättömältä. Näin on edetty muutaman maan hiili- ja teräsyhteisöstä lähes koko läntisen Euroopan unioniin. Syveneminen jatkuu, kunnes jäsenmaat kokevat itsenäisyytensä supistuneen sietämättömän vähäiseksi ja aloittavat integraation purkuprosessin.

Vahvat jäsenmaat eivät hevin sopeudu

EMU:a perustettaessa oli selvää, että sen jäsenmaat eivät täytä optimaalisen valuutta-alueen kriteereitä. Ilmeisesti ajateltiin, jos tästä jotain ajateltiin, että ajan kanssa jäsenmaat muuntuvat uuden järjestelmän vaatimusten mukaisiksi. Viimeistään kovan paikan tullen tehdään päätöksiä, joihin ei tahto riitä hyvän sään aikana. Nämä odotukset ja vaatimukset ovat nyt kärjistyneet Kreikan ja Irlannin osalta.

Vahvat jäsenmaat eivät hevin sopeudu. EMU:ssa yhteinen finanssipolitiikka on nimenomaan kielletty. Tähänastiset toimenpiteet ja suunnitelmat eivät tätä periaatetta riko. Pelastusoperaatiot ovat olleet vetäytyvien pankkien korvaamista eikä tulonsiirtoja. Näin on voitu myöhentää Kreikan ja Irlannin kaatumista mutta ei estää sitä. Kun tapahtuu se, minkä vuoksi jäsenmaat tulivat pankkien sijaan rahoittajiksi ja takaajiksi, vahvat maat maksavat heikkojen menoja, joita eivät ole missään vaiheessa olleet hyväksymässä. Siitä ei ole pitkä matka EU:n nykyisen budjettivallan ylittävään finanssipolitiikkaan.

Vakaus- ja kasvusopimuksen piti antaa ryhtiä selkärangattomille euromaille. Sopimuksen sanktiopykälät ovat julkilausutuilta perusteluiltaan epäjohdonmukaiset, ja niiden soveltamiselta putosi pohja pois jo kättelyssä. Moraalittomia vapaamatkustajia ei voi olla järjestelmässä, jossa jokainen valtio vastaa omista veloistaan. Sanktioita ei ole voitu käyttää, kun Ranska ja Saksa olivat ensimmäisten joukossa sopimusta rikkomassa. Äidin ja isän piti olla vitsa kädessä eikä suinkaan itse housut kintussa.

Pankkeja uhkailtu politiikan muutoksella

Sanktiopykälät perustuivat viisauteen, jota ei ole ylös kirjoitettu. EU arvasi aivan oikein, että pankit arvaavat aivan oikein, miten jäsenmaat käyttäytyvät myrskyn puhjetessa. Pankit eivät hinnoitelleet maariskiä, kun luottivat, että ne tarpeen tullen pelastetaan.

Tilanne on nyt toinen, kun Saksan johdolla pankkeja on uhkailtu politiikan muutoksella. Pankit ovat uskoneet ja heikot eurojäsenet maksavat kovaa riskilisää. Kurituksen sijasta nämä maat tarvitsevat kainalosauvoja. EU:n sanktiopykälät ovat mielekkäitä vain, jos jäsenmaat tukevat jatkossakin toisiaan niin, että rahoittajien ei tarvitse hinnoitella maariskiä.

Kun vastikkeettomaan tulonsiirtoon päädytään, ei siihen voi suhtautua kuin kertaluonteisen ongelman ratkaisuun. Mediassa luetellaan päivittäin maita, joiden tulo luukulle ei olisi enää yllätys. Finanssimarkkinoilla odotukset toteuttavat usein itsensä. Valtionvelkojen koroissa näkyy jo kovaa faktaa näistä odotuksista.

Kun päätetään pysyvistä avustusten ehdoista, on päätettävä myös uusista vallankäytön periaatteista. Se on sitten oma vääntönsä, milloin vaikutuksiltaan liittovaltiomaista unionia aletaan kutsua liittovaltioksi. Kysymys johtaa keskusteluun käsitteen määritelmästä.

Rahapolitiikan harjoittaminen puhumalla on uhkapeliä

Nyt vastuunkantajien taholta kuuluu ääniä, että euron pelastamiseksi tehdään mitä tahansa tarvitaan. Tämä kuvastaa samanlaista hätääntymistä kuin takavuosina Suomen Pankin julistus, että vain taivas on kattona, kun korkopolitiikalla estetään markan devalvoituminen.

Tiukoissa paikoissa rahapolitiikan harjoittaminen puhumalla on uhkapeliä. Vaikutus voi olla jotain muuta kuin tarkoitettu, usein täsmälleen päinvastainen. Valistuneet markkinavoimat ymmärtävät, että jotkut vaihtoehdot viranomaisten on kiellettävä aina niiden toteutumiseen asti. Toisinaan tämä käy kalliiksi hyväuskoisille valistumattomille.

Liittovaltioon ajautuminen ei ole helposti sulava ratkaisu. Ei varsinkaan niille EU-maille, jotka ovat jättäytyneet euroalueen ulkopuolelle. EMU:n ja siten myös EU:n vahvin tuki on siinä, että ainoa käsikirjoitus eurojärjestelmän purkamiseksi on kaaosteoria.

Kuvitus Outi Kainiemi.