Amerikka jakautuu kahtia - mikä neuvoksi Obama?

Profiilikuva
Barack Obama
Teksti
SK:n toimitus
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Amerikan kansa on jakautunut jyrkästi kahtia – eikä toinen puoli edes yritä peittää vihamielisyyttään presidentti Barack Obamaa kohtaan. Se voi johtaa uuteen eristäytymiseen.

USA
Kuvitus Outi Kainiemi

Kun John F. Kennedy valittiin suuren innostuksen saattelemana Yhdysvaltain presidentiksi 50 vuotta sitten hän julisti, että soihtu on annettu uudelle sukupolvelle. Se soihtu sammui Dallasissa, kun Kennedy murhattiin.

Barack Obaman valinta aiheutti samanlaisen riemun Amerikassa ja Euroopassa, mutta hänen soihtunsa ei ole kunnolla edes syttynyt palamaan. Loistavasta puhetaidosta oli etua vaalikampanjassa, mutta nyt presidenttinä hänen odotetaan ratkaisevan ongelmia käden käänteessä.

Kun se ei ole onnistunut, presidentin suosio on pudonnut jyrkästi. Obaman syntyperästä ja uskonnosta levitetään edelleen valheita, joita uskotaan joko typeryydestä tai pahansuopaisuudesta.

Washingtonista katsoen joka puolella avautuu lohduton näkymä. Edellisen hallituksen masentava perintö on lähes ylittämätön este, Yhdysvaltain maine ja suosio ovat alhaalla.
Amerikan suhteet Länsi-Eurooppaan ja Latinalaiseen Amerikkaan ovat vähintäänkin viileät, Kiinaan ja Venäjään suorastaan kylmät. Tilanne Irakissa, Iranissa, Afganistanissa ja Pohjois-Koreassa ei ota parantuakseen.

Obaman taktiikka on epäonnistunut, jos hän pyrki rakentamaan kansainvälistä rintamaa ajamaan yhteistä politiikkaa konfliktien ratkaisemiseksi.

Etenkin Länsi-Euroopassa Obamalta odotettiin paljon. Hänen uskottiin paikkaavan kolhiintuneet suhteet ja aloittavan uuden yhteistyön sekä monenkeskisen diplomatian kauden.

Eurooppa ei kuitenkaan ole kärjessä Obaman tärkeysjärjestyksessä. Ja kun Euroopan Unionikaan ei ole saanut omaa taloaan kuntoon, yhteinen toiminta on ollut nihkeää. Eurooppalaiset syyttävät Obamaa, vaikka omassakin toiminnassa on korjattavaa.

Venäjä pyrkii käyttämään hyväkseen vaikeuksia saadakseen lisää vaikutusvaltaa. Se arvostelee Yhdysvaltoja kaikesta ja esiintyy ikään kuin tasavertaisena suurvaltana. Obaman päätös sijoittaa Patriot-torjuntaohjusjärjestelmiä Puolaan ja Romaniaan on hermostuttanut Venäjän perusteellisesti.

Yhdysvallat on luvannut vetää joukkonsa Irakista ensi vuonna. Sen liittolaiset ovat yksi toisensa jälkeen jo lähteneet ja loputkin ovat aikeissa poistua. Obama on luvannut siirtää vallan irakilaisille. Mitä silloin tapahtuu, on epävarmaa. Maa voi joutua jatkuvaan uskontokuntien ja heimojen väliseen sotaa tai sitten se voi sirpaloitua enemmän tai vähemmän autonomisiin alueisiin. Äskeiset vaalit eivät vielä kerro suuntaa.

Iran jatkaa ydinohjelmaansa ja ennen pitkää se on asemassa, jossa se voi vihjata omaavansa asekelpoista materiaalia, kenties jopa valmiita ydinaseita. On samantekevää, onko sillä todella ydinaseita. Riittää, että niin uskotaan yleisesti.

Ydinaseistetusta Iranista tulee realiteetti, joka muuttaa alueen tasapainoa. Silloin Iran on kuin Israel: ei voida todistaa ydinaseiden olemassaoloa, joten varmuuden vuoksi on parasta uskoa, että niitä on olemassa. Ilmeisesti juuri tällaisen tilanteen varalta Yhdysvallat on varustanut Saudi-Arabiaa ja Arabiemiraatteja Patriot-ohjuksilla. Persianlahdella on myös ohjustentorjuntaan soveltuvalla Aegis-järjestelmällä varustettuja sotalaivoja. Itämerellekin voi ilmestyä tällaisia laivoja.

Afganistan on toivoton tapaus. Aleksanteri Suuren jälkeen siellä ei ole ollut normaalia valtiota, siksi “jälleenrakentaminen” ei onnistu. Afganistanissa heimot, sotaherrat, unikonviljelijät ja korruptio tekevät maasta ratkaisemattoman ongelman.

Pakistanin rikkinäisyys pahentaa Afganistanin vaikeuksia. Pakistanin asevoimat ovat kyllä olleet aktiivisempia viime aikoina ja saaneet talebanit perääntymään. Myös al-Qaida on ilmeiseti kärsinyt tappioita. Mutta Pakistanin turvallisuuselimet ovat epäluotettavia.

Toisaalta Pakistanin asemaa Afganistanin suunnalla häiritsee islamistien hyökkäily Intiaa vastaan Kashmirissa. Se aiheuttaa jännitystä ydinasein varustettujen naapurien välillä. Yhdysvaltain lupaus moderneista aseista Pakistanille hermostuttaa Intiaa.

Kiinasta on tullut suurvalta, jota ilman Aasian ongelmia ei voida ratkaista. Obama on yrittänyt luoda paremmat suhteet Kiinaan, mutta aseiden myynti Taiwanille ja Dalai Laman tapaaminen ovat ärsyttäneet Kiina johtoa, joka ei säästele kritiikkiä. Jää nähtäväksi, kuinka vakavaa kritiikki on.

Puhemies Mao sanoi aikoinaan Yhdysvaltain ulkoministeri Henry Kissingerille, että Kiina joutuu aina välillä ampumaan kanuunoilla, mutta ne on ladattu paukkupanoksilla.

Viime aikoina Amerikan vastainen mieliala on saanut lisää voimaa Latinalaisessa Amerikassa. Nyt siellä ollaan perustamassa uutta yhteistyöjärjestöä, johon ei haluta Yhdysvaltoja ja Kanadaa. Mukana hankkeen puuhamiehinä ovat Venezuelan, Bolivian ja Kuuban johtajat.

Amerikassa kaikki on sisäpolitiikkaa. Amerikkalaista senaattoria ei kiinnosta, mitä tapahtuu Irakissa tai Lähi-Idässä. Häntä kiinnostaa, mitä hänen äänestäjänsä asioista sanovat. Niin presidentti kuin muutkin poliitikot käyvät jatkuvaa vaalikampanjaa. Obaman kannatus on pudonnut jo alle 50 prosentin ja yli puolet sanovat, ettei häntä pitäisi valita toiselle kaudelle.

Amerikan äänestäjät muuttavat mieltään herkästi. Richard Nixonin ja Ronald Reaganin suuret enemmistöt eivät kestäneet. Yleensä presidentin puolue häviää kongressin välivaalit, jotka pidetään presidenttikauden puolivälissä. Niin on käymässä myös ensi marraskuussa. Sen jälkeen presidentti Obaman on vaikea saada muutenkin eripuraista kongressia olemaan kanssaan samaa mieltä.

Viime vaalien republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palin kiertää etelän osavaltioita ja villitsee siellä monenkirjavaa väkeä. On syntynyt Tea partyksi (teekutsut) ristitty poliittinen liike, johon kuuluu valtion velkaantumisesta huolestuneita perusamerikkalaisia, mutta myös abortin vastustajia, kreationismin kannattajia, Ku Klux Klanin jäseniä, Kansallisen kivääriyhdistyksen (NRA) väkeä ja uskonnollisia fundamentalisteja.

Tämä liike tuskin pystyy nostamaan presidentiksi Palinia. Jos republikaanit kuitenkin löytävät itselleen jonkun uskottavamman ehdokkaan, tällä on mahdollisuudet tulla valituksi. Palinilla on mahdollisuudet varapresidentiksi.

Kun teekutsulaisiin lisätään Obamaa vastustavat demokraatit neokonservatiivit, on koolla joukko, joka saattaa ajaa Yhdysvaltoja kohti eristäytymistä. Se on vielä epätodennäköistä, mutta ei mahdotonta.

Monet amerikkalaiset toivovat, että maa sanoutuisi irti maailmanpoliisin toimesta. USA on joka tapauksessa ainoa merkittävä maa maailmassa, jolla olisi edellytykset elää erillään muusta maailmasta.

Luonnollisesti Yhdysvallat takaisi Israelin, Japanin, Taiwanin ja Etelä-Korean turvallisuuden. Yhdysvalloissa Nato on eliitin projekti ja kansasta vain vähemmistö kannattaa sotilasliittoa, nuoriso tuskin edes tietää, mikä se on. Naton eurooppalaisten on pidettävä huolta siitä, että Nato säilyy osana amerikkalaista turvallisuuspolitiikkaa.

Yhdysvallat on suurvalta, ylivoimaisesti maailman vahvin sekä taloudellisesti että sotilaallisesti. Sen ei tarvitse kaiken aikaa osoittaa mahtiaan. Pelote toimiikin parhaiten silloin, kun sitä ei käytetä.

Teksti Max Jakobson ja Paavo Keisalo
Kirjoittajista Jakobson on ministeri ja Keisalo suurlähettiläs.