Alpakka

’Voin kyllä pidellä.”

”Voisitko? Ihanaa. Kiitos.”

Se oli luontevin ja helpoin kohtaamisen alku, mitä olen todistanut pitkään aikaan.

Odotimme junaa Oulunkylän asemalla Helsingissä. Pimeä tiivisteli itseään, tuuli näykki.

Noteerasimme kanssaodottajan, nuoren naisen muovikasseineen. Silmänluontiviestillä varmensimme sen, minkä molemmat olivat havainneet. Meidän kylälle oli tultu lankaostoksille.