Ala-Nissilä: EU:n ruokastrategia vuoteen 2020

SKnetin toimitus
Mielipide 1.8.2008 07:52

Ruokaa on tuotettava huomattavasti enemmän. Elintarvikkeiden kysynnän kasvuun vaikuttavat syyt ovat pitkälti pysyviä.

EU:n komissio on ehdottanut miljardin euron pika-apua kehitysmaille. Tuki käytettäisiin ennen muuta siemeniin ja lannoitteisiin. Rahaa on jaettavaksi, kun EU:n omaa maatalouspolitiikkaa on toteutettu halvemmalla kuin oletettiin.

On helppo ymmärtää komission puheenjohtajan paineet, kun muut kansainväliset järjestöt ja avokätisimmät maat vaativat ja lupaavat miljardeja.

Ajankohta strategiselle pohdinnalle on otollinen. EU:n maatalouspolitiikan ”terveystarkastus” on pöydällä. Tosin keskeiset linjaukset on sovittu vuoteen 2013 saakka.

Tulevaisuuden strategian kannalta oleellisempaa on, että epävirallisessa maatalousministerien tapaamisessa syyskuussa keskusteltaneen myös vuoden 2013 jälkeisistä linjauksista.

Lähtökohta on, että ruokaa on tuotettava huomattavasti enemmän. Elintarvikkeiden kysynnän kasvuun vaikuttavat syyt ovat pitkälti pysyviä.

Väkiluvun kasvu ehkä hiukan hidastuu, mutta kahden suurimman – Kiinan ja Intian – vaurastuminen jatkuu. Lihaa kuluu entistä enemmän. Tarvitaan rehua, mikä nostaa viljojen kysyntää. Ilmastonmuutoksen seuraukset ovat arvaamattomat.

Tarjontaa on lisättävä tuottavuutta nostamalla ja uutta viljelyalaa raivaamalla. YK:n pääsihteeri Ban-ki Moon totesi hiljattain, että ruoantuotantoa on lisättävä 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä. FAO:n raportoi, että viljantuotantoa on lisättävä lähes miljardilla tonnilla vuosittain vuoteen 2030 mennessä.

Tänä vuonna maailmalla tuotetaan viljaa vajaat 2,2 miljardia tonnia, josta EU:n osuus on vajaat 300 miljoonaa tonnia. EU:n tuotannon olisi siis lisäännyttävä hyvinkin 100 miljoonalla tonnilla, jos haluaisimme kantaa oman vastuumme.

Komission tuotantoarvioissa vuoteen 2014 mennessä EU-alueen lisäys tämän vuoden tasoon on vain 11 miljoonaa tonnia.
EU ei voi jäädä sivustaseuraajaksi kriisissä, jossa jo nyt yli 850 miljoonaa ihmistä elää ruoan puutteessa.

EU:n ruokastrategian on perustuttava maataloustuotteiden turvallisuuteen. Tämä on EU-kansalaisten toive. Tuoreessa Eurobarometri-tutkimuksessa elintarvikkeiden terveys ja turvallisuus muodostivat prioriteettien kärkikolmikon kohtuullisten kuluttajahintojen sekä maanviljelijöiden kohtuullisen elintason kanssa.

Perustuotanto on turvattava koko EU:n alueella. Ruokakriisin oloissa on loogista rakentaa EU:n ruokastrategiaa niin, että Euroopan kartalle ei jää valkoisia pisteitä. Ei ole sattumaa, että EU on välttynyt tämän kriisin pahimmilta okeilta.

Tuotantomahdollisuuksia ja -edellytyksiä on vaalittu koko unionin alueella. Niin pitää olla jatkossakin. Kuukausi sitten unionin päämiehet korostivat reilua kilpailua ja sitä, että on tuettava kestävää maataloutta koko EU:n alueella.

EU:n ruokastrategian laatimisessa tulisi myös korostaa elintarviketuotannon merkitystä kehitysyhteistyöpolitiikassa. Vielä 20 vuotta sitten virallisessa kehitysavussa (ODA) maatalouden osuus oli 20 prosenttia, nyt enää kolme. Laiminlyönnin seurauksia ei korjata pika-avulla. EU:n ja sen jäsenmaiden tulee panostaa kehitysavussaan pitkäjänteiseen elintarviketuotannon kehittämiseen.

Myös elintarvikehuollon turvaaminen koko EU:n piirissä on nostettava esille. Varmuusvarastointi on tällä hetkellä jäsenmaiden vastuulla. Komissio antoi selvityksen EU:n yhteisestä huoltovarmuudesta vuonna 2002. Asia ei tuolloin edennyt. Esimerkiksi sähkömarkkinoilla yhteisiin toimiin on jo ryhdytty. Hokkaidon G8-loppujulistuksessa korostetaan ruoan hinnanvaihtelujen minimoimista ja tulevien kriisien ennaltaehkäisyä.

Teksti Olavi Ala-Nissilä

Kirjoittaja on Euroopan tilintarkastustuomioistuimen jäsen.

SK 31/2008 (ilm. 1.8.2008)

Keskustelu

Tärkeitä pointteja. Ruoan rajuun hintojen nousuun ja saatavuuden vaarantumiseen liitty myös poliittisia riskeljä maailmalla (mielenosoituksia on jo ollut) ja mikseipä myös Euroopassa, jos tilanne pääsisi paljon huonontumaan.

Suomen kannattaa olla stretian luomisessa aloitteellinen!

Tänään Turun Sanomien haastattelussa presidetti Halonen käsittelee aihetta. Hänkin toteaa, että ei ole aihetta syyttää EU:ta. EU:han on jo reagoinut poistamalla pysyvästi kesannointvelvoitteen, kasvattamalla maitokiintiöitä ja poistamalla viljan tuontitullit.

Lyhyen ajan reagointi on siis tapahtunut. Kyse on pitemmän ajan toimista. Niitä myös tarvitaan.

USA:ssa biotuotantoon käytetään paljon enemmän ruokaa, lähinnä maissia. EU:n kannattaa tässäkin vielä pohtia omaa strategiaansa.