Aikakauslehtiä kirjastojen keskuslataamosta

Mielipide 12.6.2013 07:00
Kirjoittaja on Suomen Kuvalehden toimittaja.

Täytyy olla hyvin rakastunut omistamiseen, jos enää tilaa National Geographicia, Economistia tai Newsweekiä. Tai jotain muuta niistä 182 ulkomaisesta aikakauslehdestä, joita pääkaupunkiseudun kirjastot ovat tarjonneet ilmaiseksi huhtikuun lopusta alkaen. Eikä ole enää raahauduttava lukusaliin, riittää että räpläyttää räplykkäänsä tai hiplauttaa hipluaan.

Kirjastokortteja kyseisiin kirjastoihin on 400 000. Palveluun on rekisteröitynyt käyttäjiä reilussa kuukaudessa 7 500. Lehtiä on ladattu 63 000 kertaa. Jos tahti jatkuu samana vuoden loppuun, latauksia kertyy puoli miljoonaa.

Sehän olisi iloista, ellei pitäisi olla huolissaan mediabisneksestä elinkeinona. Kirjastot ovat maksaneet lehdistä 18 000 euron könttäkorvauksen vuoden loppuun asti. Puolesta miljoonasta latauksesta kilahtaisi lehdentekijöille ruhtinaalliset 3,6 senttiä per numero. Könttäkorvaus on kirjastojen neuvottelema tutustumistarjous, mutta vaikka kirjasto maksaisi lehtitaloille jatkossa kymmenkertaisen hinnan, sekin tarkoittaisi vain 36 sentin tuloja per lehti.

Kaikki digilehtien lainaukset eivät tietenkään ole menetettyjä tilauksia. Joukossa on paljon virtuaalisia lehtihyllyillä notkujia.

Mutta vielä enemmän pitää olla huolissaan, jos kirjastolaitos ei kykene toteuttamaan perustehtäväänsä, tiedon ilmaista tarjoamista. Nykypäivänä tietoa vain otetaan yhä enemmän jokaisen omasta kämmenestä.

Ehkä käy näin: kirjastolaitoksen keskuslataamoista tulee merkittävin jakeluväylä myös kotimaisille aikakauslehdille. Kirjastot eli veronmaksajat pulittavat lehdistä huomattavasti enemmän kuin nyt, joten yhteiskunnasta tulee merkittävä journalismin rahoittaja. Ja kirjastolaitoksesta vahva, toivottavasti riippumaton portinvartija.

Voisihan siinä jokunen perinteinen mediatalo kaatua. Mutta journalistia ei yleensä kiinnosta, miten mediakonsernilla menee. Journalisti haluaa tehdä hyvää journalismia ja tulla sillä kohtuullisesti toimeen. Long Play ei olisi viimeinen vanhan tuottoprosentteja laskevan mediabisneksen tuhkasta nouseva taimi.