Afrikan unionin suuret suunnitelmat: Vauras, turvallinen ja vaikutusvaltainen maanosa vuoteen 2063 mennessä

NÄKÖKULMA: AU:n tavoitteet osoittavat, ettei ainakaan tulevaisuudenuskosta ole pulaa, kirjoittaa Hanna Ojanen.
Mielipide 2.4.2017 18:32
Hanna Ojanen
Suomen Kuvalehti

Olimme vähällä valita juuri sen väärän kuvan lukion oppikirjaamme. Taisimme olla hakemassa ”jotain Afrikasta”, ja tarjolla oli kuva afrikkalaisnaisesta peltotöissä kuokkansa kanssa.

Onneksi kuitenkin päädyimme toiseen aiheeseen. Tajusin tämän, kuin luin Afrikan unionin Agendaa 2063. Tuskin on koskaan kuokkaa vastaan hyökätty tällaisella arvovallalla ja kokonaisen maanosan voimin: kuokat karkotetaan vuoteen 2025 mennessä, agendassa sanotaan. Afrikan maatalous uudistuu täysin.

 

Eikä vain maatalous. Agenda 2063 muuttaa suunnilleen kaiken. Vuonna 2063 tulee kuluneeksi 100 vuotta Afrikan yhtenäisyyden järjestön OAU:n, Afrikan unionin edeltäjän, perustamisesta. Siihen mennessä Afrikasta halutaan tehdä vauras, integroitunut, hyvän hallinnon maanosa, tai oikeastaan yksi maa, jossa on turvallista, ja joka on kansainvälisissä suhteissa vaikutusvaltainen.

Tulevaisuudessa maanosaa yhdistää maailmanluokan infrastruktuuri, ihmiset, pääoma, tavarat ja palvelut liikkuvat vapaasti, Afrikan sisäisen kaupan osuus ulkomaankaupasta nousee, ruokaa tuodaan vähemmän ja tuotetaan enemmän, lahjonta jää menneisyyteen ja jopa asenteet muuttuvat.

Pikaisimmin toteutettavia yhteishankkeita ovat esimerkiksi luotijunayhteydet, e-yliopisto, ulkoavaruusstrategia, yhtenäinen afrikkalainen ilmatila ja yleisafrikkalainen passi. Vapaakauppaa agenda lupailee jo tälle vuodelle, viisumivapautta ensi vuodelle. Köyhyys poistetaan vuoteen 2025 mennessä, ja Afrikan keskuspankin perustaminen asettuu vuosille 2028–34. Niin, ja aseet vaikenevat vuoteen 2020 mennessä.

Agendassa puhutaan myös täydestä sukupuolten tasa-arvosta, koulutuksen ja taitojen vallankumouksesta, Afrikan tietoyhteiskunnasta ja integroituneesta e-taloudesta, jossa kaikilla hallituksilla, yrityksillä ja kansalaisilla on ulottuvillaan luotettava ja kohtuuhintainen tieto- ja viestintäteknologia. Mainitaan myös rauhankasvatus, ekstremismin kitkeminen, panafrikkalaisuuden opettaminen kaikissa kouluissa ja afrikkalaisten kielten ja arvojen tärkeys muutoksen perustana.

Naiset ja nuoret ovat erityisen tärkeitä muutoksen tekijöitä.

 

Aikamoista utopiaa, vai? Miten tämä Afrikassa onnistuisi, kun ei oikein meillä Euroopassakaan?

Vaikeudet moninkertaistuvat jo siksikin, että Afrikka on niin paljon suurempi: AU:ssa on 54 jäsenmaata, ja alue on kolme kertaa Euroopan kokoinen. Eikä koko edes ole suurin ongelma. Monet asiat ovat erittäin huonosti. Huono hallinto, lahjonta, taloudellinen epätasa-arvo ja köyhyys nousevat heti mieleen. Mutta myös sodat ja konfliktit: YK:lla on Afrikassa parhaillaan 9 rauhanturvaoperaatiota, ja puolet EU:n kriisinhallintaoperaatioista on siellä.

Afrikka on yhä tärkeämpi Euroopan unionin ulkosuhteissa. EU:n ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Federica Mogherini oli juuri vierailulla AU:ssa; keskusteltavaa riitti varmasti, ja EU lupasi lisää tukea rauhanoperaatiolle Somaliassa.

Kaiken lisäksi nälänhätä uhkaa nyt erityisesti Somaliassa, Etelä-Sudanissa ja Keniassa, mutta myös Etiopiassa. Etelä-Sudanissa on maailman tällä hetkellä nopeimmin paheneva pakolaiskriisi. Aseellinen konflikti ajaa ihmisiä naapurimaihin: Ugandaan tulee keskimäärin 2 800 pakolaista päivässä.

Afrikan unioni ei pyydä apua ulkopuolelta.

Entä sitten ne nuoret, joiden pitäisi olla muutoksen toteuttajia? Heitä kyllä olisi paljon: 65 prosenttia afrikkalaisista on nuoria. Arvioidaan, että maanosan nuorisoväestö kaksinkertaistuu vuoteen 2050 mennessä ja on silloin yli 830 miljoonaa.

Mutta nuoret pyrkivät pois Afrikasta ja etsivät parempaa tulevaisuutta muualta. Nuorisotyöttömyys on huomattavan korkeaa. ILO:n tilastot kertovat, että paljon on myös niitä nuoria, joilla kyllä on työtä mutta jotka ovat köyhiä: Saharan eteläpuolisessa Afrikassa työssäkäyvistä nuorista oli viime vuonna lähes 70 prosenttia köyhiä.

Ja eikö ensin pitäisi osata lukea, jotta edes voisi tutustua tähän hienoon agendaan ja sitten hakeutua siihen e-yliopistoon? Lukutaidottomuus on suuri ongelma: 38 prosenttia aikuisista afrikkalaisista ei osaa lukea. Heistä kaksi kolmasosaa on naisia. Esimerkiksi Malin, Nigerin ja Senegalin asukkaista alle puolet osaa lukea.

Erikoinen ongelma on sekin, että yli 200 miljoonaa lasta on lukutaidottomia siitä huolimatta, että he ovat käyneet neljä vuotta koulua. (Sen jälkeen heidän pitääkin jo mennä töihin.)

Kaikesta tästä huolimatta AU jatkaa agendansa toteuttamista. Eikä se pyydä apua ulkopuolelta: tarvittava rahoitus järjestetään itse. Tavoitteena on ”The Africa We Want” – sellainen Afrikka, jollaisen me haluamme. Tulevaisuudenuskoa siis riittää, ja se voikin olla niitä suurimpia voimavaroja, mitä yleensä on.

 

Kuokasta päästään siis eroon. Jos se meidän suolla kuokkiva Koskelan Jussimme olisi afrikkalainen, hänelle olisi jo luvattu traktori: ei tarvitsisi Jussin ajatella, että on loppuelämä kuokittava käsivoimin.

Meillä taitaisi kyllä olla ”fixit” lähellä, jos EU kertoisi, että kuokka on nyt mennyttä maailmaa ja että tästä lähtien sanotaan ”suo, jyrsin ja Jussi”. Meille kuokka on jotain rehellistä, yksinkertaista, maanläheistä – omaa, myönteistä kertomusta meistä.

Sellaista Agenda 2063:kin lopulta tavoittelee: sitä, ettei afrikkalaisista aina kerrottaisi ulkopuolisten sanoin ja ulkopuolisten kuvin, vaan ihan omin. Ja niissä omissa kuvissa on traktori.

 

Kirjoittaja Hanna Ojanen on Jean Monnet -professori Tampereen yliopistossa.