Äänestäjä janoaa uutta – Ja Laura Huhtasaari näyttää sitä jo somessa nuorille tarjoavan

KOLUMNI: Hiljaiset signaalit jäävät helposti huomaamatta valtamedialta ja keski-ikäiseltä, kirjoittaa Jan Erola.

Profiilikuva
Laura Huhtasaari
Teksti
Jan Erola
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Me äänestäjät olemme arvaamattomia otuksia. Usein varsinkin presidentinvaaleissa me valitsemme suosikiksemme jollain tapaa uudenlaisen ehdokkaan. Tämä poliittinen neofilia nosti vuonna 1956 valtaan monella tapaa modernin poliitikon, Urho Kekkosen. Hän oli ensimmäinen, joka järjesti amerikkalaistyyppisen, koko maan kattavan vaalikiertueen.

Kekkosen pitkä kausi olikin muutosvastaisten, neofoobikkojen kulta-aikaa.

Mauno Koivisto taas oli Suomen ensimmäinen vasemmistolainen presidentti. Martti Ahtisaaressa suomalaisia viehätti se, että hän oli päivänpolitiikassa ryvettymätön ja ulkopuolinen. Tarja Halosen voitokas kampanja vuoden 2000 vaaleissa sai pontta toiveesta saada Suomeen ensimmäinen naispresidentti.

Sauli Niinistö on ensimmäinen porvarillinen presidentti sitten Kekkosen ja ensimmäinen kokoomuslainen presidentti sitten J. K. Paasikiven.

Uutuudenviehätys selittää myös Pekka Haaviston nousua kakkoskierrokseile viime pressanvaaleissa. Jo käynnissä olevassa kisassa sekä aiemmin ehdokkaana olleen Matti Vanhasen että Haaviston tulisikin keksiä jotain uutta maustetta kampanjapersooniinsa, mikäli he mielivät tosissaan haastaa Niinistön.