Mannerheim ei koskaan ollut demokraatti, vaikka ihailijat niin toivoivat – Uran ja maineen pelasti poikkeuksellinen tilannetaju

Essee: Monen samaan viiteryhmään kuuluneen tie vei harharetkille, marginaaliin tai diktaattoriksi, kirjoittaa professori Vesa Vares Kanava-lehdessä.

Teksti
Vesa Vares
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Carl Gustav Emil Mannerheim ei ollut demokraatti, vaan poikkeuksellinen realisti, joka selvisi vuosien 1918–1919 sisä- ja ulkopoliittisista myllerryksistä poikkeuksellisen poliittisen lukutaitonsa ansiosta, kirjoittaa poliittisen historian professori Vesa Vares Kanava-lehdessä. Suomen Kuvalehti julkaisee tekstin kokonaisuudessaan.

 

Mannerheimiin ja vuosiin 1918–1919 liittyy edelleen monia myyttejä, joista suuri osa syntyi vasta myöhemmin. Myytit tuntuvat edelleen olevan erityisen rakkaita Mannerheimin vastustajille; puolustajat tuntuvat olevan jo paljon rauhallisempia.

Toisaalta myyttisyyden voima ei ole yllätys, sillä ajallisen etäisyyden kasvaessa laajempi tietämys tosiasioista, kaikesta alan tutkimuksesta huolimatta, vain vähenee, ja historiallisia ilmiöitä tarkastellaan yhä selvemmin vain nykyajan arvostuksista käsin. Harva enää edes muistaa kyseisistä vuosista muuta kuin sellaiset termit kuin valkoiset, punaiset ja terrori, henkilöistä vain Mannerheimin ja kuvauksista Pohjantähden.

Tällöin jää havaitsematta Mannerheimista hyvin oleellinen piirre: sopeutuja vanhan ja uuden maailman välissä, ja vieläpä sellainen, joka onnistui tässä huomattavan paljon paremmin kuin suurin osa aikalaisista kaltaisistaan.