Maltillinen palkkasopu syntyi pikavauhtia

Kotimaa 30.8.2013 17:18

Keskitetty ratkaisu tuo kuukausipalkkoihin ensi vaiheessa 20 euron korotukset.

Tänään puoli yhdeltä Eteläranta 10:n aulassa kohtasi kaksi paljon vartijoina olevaa neuvottelukuntaa.

Palkansaajakeskusjärjestöjen johtotroikka – Lauri Lyly (SAK), Mikko Mäenpää (STTK) ja Sture Fjäder (Akava) – marssivat takaisin työnantajien puheille juuri samaan aikaan, kun Metalliliiton puheenjohtaja Riku Aalto (sd) oli joukkoineen tulossa tapaamasta Teknologiateollisuuden edustajia.

”Loppuun asti olette tiukkoina. Mitään ei helpolla anneta”, Aalto huikkasi evästykseksi Lylyn ja kumppanien perään.

Vähän myöhemmin saatiin nähdä, että tiukkuus on työmarkkinoilla, niin kuin muussakin elämässä, kovin suhteellinen käsite. Muutama tunti Aallon ja keskusjärjestöjohtajien sananvaihdon jälkeen selvisi, mitä Lyly, Mäenpää ja Fjäder ovat tänään sopineet.

Työnantajien kanssa käydyissä neuvotteluissa päästiin yksimielisyyteen kaksivuotisesta sopimuksesta, joka nostaisi kuukausipalkkoja ensimmäisenä vuonna 20 eurolla ja vuotta myöhemmin 0,4 prosenttia.

Ennen sopimuksen syntyä työnantajat ja palkansaajajärjestöt kiistelivät julkisuudessa siitä, pitäisikö uuden työmarkkinaratkaisun olla ”maltillinen” vai ”äärimaltillinen”. Lopputulos lienee lähempänä äärimaltillista, sillä muun muassa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen luonnehti tuoreeltaan Twitterissä sen olevan ”lähellä nollatupoa”.

Eurokorotukset ovat perinteisesti varsinkin SAK:n mieleen, sillä ne suosivat pienipalkkaisia suhteellisesti enemmän. Kahdenkymmenen euron kuukausikorotus on 2000 euroa ansaitsevan perushoitajan palkassa yksi prosentti, mutta akateemisen palkansaajan 4000 euron tuloissa enää puoli prosenttia.

Keväällä SAK:n palkkalinja sai kuitenkin arvovaltaisen puolustajan yllättävältä taholta, kun presidentti Sauli Niinistö ilmoittautui ”pennilinjan” kannattajaksi. Tämä saattoi jonkin verran helpottaa sen läpimenoa kokoomuslaisten Ilpo Kokkilan ja Jyri Häkämiehen johtamalla työnantajapuolella.

Työllisyys- ja kasvusopimukseksi nimetyn ratkaisun julkinen neuvotteluvaihe oli tällä kertaa poikkeuksellisen lyhyt, vain yksi päivä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Sopimusta oli pohjustettu eri kokoonpanoissa julkisuudelta piilossa pitkin kesää, ja lopun intensiivinen neuvotteluvaihekin kesti pari viikkoa. Neuvottelulähteiden mukaan jo pari päivää sitten oli käytännössä selvää, että ratkaisu saadaan aikaan.

Seuraavaksi huomio kohdistuu jälleen Metallin Aaltoon, Pron Antti Rinteeseen ja muihin liittojohtajiin. Ammattiliitoilla on lokakuun 25. päivään asti aikaa päättää, hyväksyvätkö ne nyt syntyneen neuvottelutuloksen omalta osaltaan. Käytännössä ratkaisun piiriin on saatava noin 90 prosenttia palkansaajista ja ilmeisesti ainakin koko logistiikkaketju ja julkinen sektori, muuten se raukeaa.

Sopimukseen liittyy myös hallituksen oma,  niin ikään hyvin niukkaslinjainen vastaantulo. Siihen sisältyvät veroasteikkojen inflaatiotarkistukset ja väylämaksujen alennus, minkä lisäksi valtio luopuu kilometrikorvauksiin aikaisemmin kaavailluista leikkauksista.

Jopa kirkko saattaa vielä joutua maksumieheksi muutenkin kuin työnantajana, sillä keskusjärjestöt aikovat yhdessä sen kanssa selvittää, voitaisiinko helatorstai ja loppiainen siirtää taas lauantaille eli palata takaisin 1970- ja 1980-luvuilla noudatettuun käytäntöön.