Malmi-vaihtokauppa Anni Sinnemäen tapaan: Vain yksi vaihtoehto kelpaa – sellainen, johon ei varmasti suostuta

Malmin lentokentän pelastamiseen tähdännyt maanvaihto tyssäsi Helsingin poliitikkoihin. Eduskunnassa syytettiin silti hallitusta.
Kotimaa 9.5.2018 15:40

Malmin lentokenttä 24. toukokuuta 2016. © MARKKU ULANDER / Lehtikuva

Kansanedustaja ja demariryhmän vahva mies Eero Heinäluoma oli tapansa mukaan jämäkkänä.

”Kysyin tuolla kaupungin konttuurissa käydessäni, että onko kaupungille tehty tämmöistä vaihtotarjousta ja joudun sanomaan tälle salille, arvoisat kollegat, että ei hallitus ole tehnyt mitään vaihtotarjouksia vaihtokauppojen osalta, toisin kuin pääministeri täällä sanoi.”

Puoluetoveri Pia Viitanen komppasi: ”Oli hyvä, että edustaja Heinäluoma on kysynyt asiaa Helsingistä. Olen aika hämmentynyt tuosta vastauksesta, mikä on tullut, että mitään yhteydenottoja ei sitten ollut näiden maanvaihtojen osalta.”

Nämä puheenvuorot käytettiin huhtikuun 2018 alussa eduskunnan täysistunnossa, jossa eduskunta lopullisesti torppasi Lex Malmin eli kansalaisaloitteen Malmin lentoaseman säilyttämiseksi.

Aloitteen tekijöiden keskeinen tavoite oli, että Helsingin kaupunki tekisi valtion kanssa vaihtokaupat, joiden avulla kenttä voitaisiin säilyttää.

Eduskuntakeskustelukin osoitti, että tämä tavoite nautti laajaa kannatusta myös parlamentissa. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan vaihtokaupalle ei olisi ollut perustuslaillisia esteitä.

 

Eduskunnassa ei tunnetusti valehdella. Heinäluoma ja Viitanen eivät kuitenkaan puhuneet totta. Valtio oli tehnyt Helsingin kaupungille maanvaihtotarjouksen. Siitä ei kuitenkaan päästy edes neuvottelemaan.

Silloiselle apulaiskaupunginjohtajalle, nykyiselle apulaispormestarille Anni Sinnemäelle (vihr) olisi kelvannut vain yksi vaihtokauppa. Sellainen, jossa valtio olisi Malmin lentoaseman 130 hehtaaria Santahaminan 400 hehtaariin.

Sinnemäen täytyi tietää koko ajan, ettei valtio suostuisi moiseen. Apulaispormestari toimi asiassa kaupungin voimassa olleiden päätösten mukaisesti.

Koko maanvaihtoepisodi vahvistikin mielikuvaa kaupungin motiiveista: apulaispormestarin pääasiallinen tavoite ei ole hankkia Malmilta maata 25 000 ihmisen asuinlähiötä varten. Tärkein tavoite on lopettaa lentäminen Malmin lentoasemalla.

”Keskustelut eivät johtaneet jatkotoimenpiteisiin.”

Vaihtotarjous tehtiin jo kesällä 2015 eli pian sen jälkeen, kun Anne Berneristä (kesk) oli tullut Juha Sipilän hallituksen liikenne- ja viestintäministeri.

Berner kertoo sähköpostitse tavanneensa ensin silloisen kaupunginjohtajan Jussi Pajusen ja tiedustelleensa, olisiko kaupunki halukas neuvottelemaan ratkaisusta, jolla Malmin lentoasema voitaisiin säilyttää.

Ministeri kertoo kesällä tavanneensa myös Sinnemäen ja ”tiedustelleensa kaupungin tahtotilaa neuvotella maanvaihdosta valtion ja kaupungin välillä”.

Tässä yhteydenotossa olivat Bernerin mukaan esillä valtion maat Pasilassa.

Valtio olisi ollut valmis neuvottelemaan runsaasta 228 hehtaarista maata, joka sijaitsee loistavien liikenneyhteyksien päässä hyvällä rakennusmaalla. Myös rakentamisesta rautatien päälle valtio olisi ollut halukas sopimaan. Se on mahdollista hyvällä suunnittelulla.

Malmin lentokentän alueen 130 hehtaaria sijaitsevat surkealla rakennusmaalla kehnojen liikenneyhteyksien päässä. Kaupungin olisi luullut hyväksyvän tällaisen vaihtokaupan riemusta kiljuen.

Toisin kävi, Berner kertoo.

”Keskustelut eivät johtaneet jatkotoimenpiteisiin.”

 

Entinen kaupunginjohtaja Jussi Pajunen kertoi Helsingin Sanomille helmikuussa 2017, ettei hän edes muista tällaisia keskusteluja.

Sinnemäki muisti, mutta ei antanut Bernerin yhteydenotolle minkäänlaista painoa.

”En kutsuisi sitä neuvotteluksi”, Sinnemäki sanoi HS:lle ja lisäsi, ettei Helsingillä ole maanvaihtoon erityistä halukkuutta.

Suomen Kuvalehdelle Sinnemäki kertoo, ettei valtio yksilöinyt mitään alueita.

Se olisi hänen mielestään ollut tarpeetontakin, koska Helsinki olisi hänen mukaansa vaihtanut Malmin vain Santahaminaan.

Ministerin Pasila-tarjoukseen Sinnemäki ei uskonut.

Hänen mukaansa valtio ei halua luopua maistaan Pasilassa, mikä oli käynyt selväksi kaavoitusprosessinkin yhteydessä. Valtio valitti, kun kaupunki yritti kaavoittaa osan Pasilan alueesta muuhun käyttöön.

”Jos hallitus olisi valmis avaamaan Santahamina-keskustelun uskon, ettei kukaan Helsingissä laittaisi hanttiin.”

Kansanedustaja Eero Heinäluoma on myös Helsingin kaupunginvaltuutettu, joten hänen luulisi saaneen ”kaupungin konttuurissa” käydessään oikeat tiedot.

Hän kuitenkin kertoo yhä saaneensa selvityksen, jonka mukaan Helsingille ei ole tehty konkreettisia ehdotuksia maanvaihdosta.

”Tämä näyttää enemmän siltä, että kuntavaaleja ennen haluttiin tässä kalastella Malmin lentokentän kannattajien ääniä ja vaalien jälkeen asia unohdettiin”, Heinäluoma kommentoi sähköpostiviestillä.

Hänenkin mielestään ainoa todellinen vaihtoehto Malmille olisi Santahamina, jonka käyttämisestä asumiseen valtio ei kuitenkaan ole halunnut puhua Seppo Kääriäisen (kesk) puolustusministeriaikojen jälkeen.

”Jos hallitus olisi valmis avaamaan Santahamina-keskustelun uskon, ettei kukaan Helsingissä laittaisi hanttiin.”

 

Vaikka Lex Malmi hylättiin, se jätti perinteisen lentoaseman kuolinkamppailuun vahvan jäljen.

Eduskunta nimittäin hyväksyi liikenne- ja viestintävaliokunnan esityksestä lausuman, jonka mukaan ”valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin korvaavien lentokenttätoimintojen turvaamiseksi, jotta Malmin lentokentän ilmailutoiminnot voivat jatkua hyvien yhteyksien ja etäisyyksien päässä.”

Esillä oli toinenkin lausumaehdotus, jonka oli tehnyt perussuomalaisten edustaja Mika Raatikainen.

Sen mukaan Malmin ilmailutoiminnot on säilytettävä kunnes korvaava, vastaavat toiminnallisuudet turvaava lentokenttä on valmistunut.

Raatikaisen ehdotuksen sisältö vastaa tarkalleen valtioneuvoston kehysriihessään 2014 tekemää Malmi-päätöstä.

Sen mukaan Malmi voidaan lopettaa lentokenttänä, mutta vain sillä ehdolla, että sen kaikille toiminnoille löytyy korvaava paikka.

Tämä ehto katosi kehysriihen teksteistä ja jatkotoimista heti sen kirjaamisen jälkeen. Tekstin lyhentäjää ei ole löytynyt, ei edes eduskunnan oikeusasiamiehelle tehtyjen kahden valituksen avulla.

Raatikaisen muotoilema lausuma kuitenkin hävisi eduskunnassa. Voimaan jäi valiokunnan kevytversio. Sekin toi kysymyksen Malmin korvaajasta takaisin liikenne- ja viestintäministeriön pöydälle.

Korvaavaa kenttää on vuosien ellei vuosikymmenten ajan etsitty kerran toisensa jälkeen, kehnoin tuloksin.

Nopeasti kehittyvä kaupallinen kevytilmailu korostaa kuitenkin tällaisten kenttien tarvetta. Ministeri Berner haikailee niitä eri puolille Suomea.

Helsingissä hän kertoo tekevänsä hyvää yhteistyötä pormestari Jan Vapaavuoren (kok) kanssa.

”Olemme lähtökohtaisesti todenneet, että pienilmailulle tarvitaan kenttä lähelle kaupungin keskustaa.”

 

Juttu on julkaistu 9.5.2018 kello 15.40 ja sitä on päivitetty kello 17.38: Lisätty lause, että Sinnemäki toimi kaupungin voimassa olleiden päätösten mukaisesti, ja täsmennetty, että maanvaihtoepisodi vahvisti mielikuvaa kaupungin, ei Sinnemäen, motiiveista.