Luonnonsuojelun keinot ehtyvät, kun alkuperäistä luontoa ei enää ole – Vapaaehtoisuus on vienyt terän metsien suojelusta

Essee: Kansalaiset eivät käsitä, mitä luonnonsuojelu on ja miksi se on tärkeää, kirjoittaa Pasi Reunanen Kanava-lehdessä.
Kotimaa 15.8.2020 08:30
Pasi Reunanen
Ragvaldsin ikimetsää Meikon luonnonsuojelualueella Kirkkonummella.
Ragvaldsin ikimetsää Meikon luonnonsuojelualueella Kirkkonummella. © Ritva Siltalahti / Lehtikuva

Kansalaiset eivät käsitä, mitä luonnonsuojelu on ja miksi se on tärkeää, kirjoittaa Pasi Reunanen Kanava-lehden numerossa 5/2020 ja kysyy: Onko olemassa enää muunlaista luonnonsuojelua kuin ihmisen rikkoman ympäristön korjaamista? Suomen Kuvalehti julkaisee tekstin kokonaisuudessaan.

 

EUROOPPALAISTA luonnonsuojeluvuotta juhlittiin 50 vuotta sitten. Suomessa nouseva ympäristöhallinto alkoi määrätietoisen luonnonsuojelutyön. Viimeisten vanhojen metsien suojelu ei olisi enää toteutunut ilman kansalaistottelemattomuutta ja ympäristöjärjestöjen järeitä painostuskeinoja.

1970- ja 1980-lukujen aktiivisen kauden jälkeen luonnonsuojelu alkoi polkea paikallaan. Sen käsite ja sisältö muuttuivat ja työvälineet ruostuivat.

On siirrytty ihanteellisesta alkuperäisen luonnon suojelusta ja luonnonvaraisten lajien säilyttämisestä ihmisen luomien ympäristöjen ja tekosysteemien maailmaan. Se oli hyppy tuntemattomaan.