Rinteen hallitus lupasi pysäyttää luonnon monimuotoisuuden tuhon – Tutkijan tyly arvio: tavoite oikea, mutta keinot eivät riitä

Hallitus lupasi luonnonsuojeluun lisärahaa 100 miljoonaa euroa. Jo pelkkien metsien tilan korjaaminen vaatisi kaksinkertaisen summan.

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Hallitus lupaa ohjelmassaan pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen Suomessa.

Luonnon monimuotoisuus, eli biodiversiteetti, viittaa koko elämän kirjoon eliölajien runsaudesta aina elinympäristöjen monimuotoisuuteen. Luonnon monimuotoisuutta uhkaavat ilmastonmuutos, kulutus, lannoitteet, saasteet, ympäristömyrkyt, rakentaminen, metsätalous ja maatalous.

Suomen arviolta 48 000:stä eliölajista joka kymmenes on uhanalainen. Satoja lajeja on kadonnut kokonaan.

Myös kaikkien Suomen luontotyyppien tila heikkenee. Äärimmäisen uhanalaisia ovat perinnebiotooppien, eli perinteisten maankäyttötapojen, kuten laidunnuksen muovaamien alueiden luontotyypit. Metsien ja soiden luontotyypit ovat puolestaan erittäin uhanalaisia.

Tärkein keino on luonnonsuojelun rahoituksen lisääminen 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäystä esitetään hallituksen talousarviossa vuodelle 2020.

Lisää rahaa saa esimerkiksi metsien suojeluun keskittyvä METSO-ohjelma. Entisen ympäristöministeri Sanni-Grahn Laasosen 2014 keskeyttämä soidensuojelun täydennysohjelma saa jatkoa. Kokonaan uusi Helmi-ohjelma saa 42 miljoonaa euroa.

Hallituksen tavoite on oikea, sanoo luonnonsuojelubiologian dosentti Panu Halme Jyväskylän yliopistosta. Keinot eivät kuitenkaan vastaa ongelman kokoa.

Pelkästään Suomen metsien tilan parantamiseen tarvittaisiin kaksinkertainen summa hallituksen nyt myöntämään verrattuna: 200 miljoonaa euroa vuodessa seuraavan kymmenen vuoden ajan. Näin on arvioinut Halmeen kollega professori Janne Kotiaho.

Ja tälläkin summalla päästäisiin vasta minimitasolle. Päälle pitäisi kaivaa vielä rahat muun muassa suoluonnon, perinneympäristöjen ja vesistöjen suojeluun sekä ennallistamishankkeisiin, tutkimuksiin ja selvityksiin.

Luonnonsuojelun lisärahat ovat myös laiha lohtu, kun hallitus samaan aikaan lisää ympäristölle haitallisten tukien määrää täsmälleen samalla määrällä.

Vuoden 2020 talousarvioesityksessä arvioidaan, että ympäristölle haitallisten tukien määrä on 3,6 miljardia euroa, eli 100 miljoonaa euroa suurempi kuin vuoden 2019 talousarvioesityksessä luvattiin. Tuki kohdistuu pääosin energia-, liikenne-, ja maataloussektoriin.

Saasteisessa vedessä lohi ei voi hyvin, vaikka se kuinka saisi uida vapaasti.

Kaikkea ei myöskään ole mahdollista ostaa rahalla. Tehokas suojelu edellyttää myös kieltoja, Halme sanoo.

“Ajan henki on, että kaikki ovat periaatteessa sitä mieltä, että luonnon monimuotoisuus on tärkeä ja turvattava. Ihmiset eivät kuitenkaan ole valmiita luopumaan saavutetuista eduista, joten oikeasti vaikuttavia ratkaisuja on vaikea saada läpi.”

Hän nostaa esimerkiksi perinnebiotooppien kunnostamisen. Perinnebiotoopeilla viljelymaata ei lannoiteta, ja karja laiduntaa luonnonlaitumilla vapaana sitä kasvillisuutta, jota siellä luonnostaan kasvaa, mikä lisää lajiston monimuotoisuutta.

Hallituksen Helmi-ohjelman tavoitteena on kunnostaa perinnebiotooppeja 15 000 hehtaarin edestä. Tavoite on kunnianhimoinen, Halme sanoo.

“Perinnebiotooppien laidunnus on positiivista hyvän mielen hommaa, koska viljelijöille maksetaan ympäristötukia siitä, että karja laiduntaa perinteisesti.”

Mutta pelkkä kunnostaminen ei poista perinnebiotooppien lajikirjoon kohdistuvaa uhkaa.

Hyvä esimerkki ovat tuholaistorjuntaan käytetyt neonikotinoidit, joiden käytöstä EU haluaisi eroon.

“Jos viereisellä pellolla sallitaan hyönteismyrkyt, ne tappavat kukkakärpäset myös perinnebiotoopilta.”

Sama pätee vesistöissä. Hallitus lupaa suojella kalakantoja purkamalla vaellusesteitä ja kunnostamalla kalojen lisääntymisalueita.

Käytännössä vaikkapa vesistöissä, joissa on mahdollisuus taimenen tai lohen kutunousulle, pitäisi purkaa patoja eli vesivoimaloita.

Pelkästään purkamisella, reippaallakaan, taimenen ja lohen väheneminen ei lopu.

Jos ravinne- ja humusvaluman turve-, metsä- ja maatalouselueilta annetaan olla liian korkealla tai jopa kasvaa, vesistöjen tila heikkenee. Saasteisessa vedessä lohi ei voi hyvin, vaikka se kuinka saisi uida vapaasti.

Ratkaisuja olisi olemassa, mutta niihin ei ole pystytty tarttumaan.

Suomen pelloista noin kymmenen prosenttia on turvepeltoja, eli entisille soille raivattuja peltoja, jotka tuottavat noin 60 prosenttia peltojen ravinnepäästöistä. Esimerkiksi EU-komissio on esittänyt, että uusien päästöjen syntymistä voitaisiin estää kieltämällä uusien turvepeltojen raivaus. Suomi ei ole kieltänyt raivauksia.

“Se olisi yhdellä lauseella kirjoitettava, mielettömän vaikuttava luonnonsuojeluteko vesiluonnon kannalta. Turvepeltojen raivaus kielletään. Piste.”

 

Aina lain suojaa ei tunnu löytyvän edes yksittäisille lajeille – olipa niiden tilanne miten paha hyvänsä.

Hyvä esimerkki on ankerias. Kala on äärimmäisen uhanalainen koko maailmassa. Silti sen kalastaminen Suomessa on sallittua.

Juha Sipilän (kesk) hallitus kyllä rauhoitti ankeriaan talvikaudeksi. Kielto on yhä voimassa. Ankeriasta ei vain kalasteta talvella. Vaarassa kala on kesäisin, jolloin sitä savustetaan mökeillä.

“Ankerias on uhanalaisempi kuin esimerkiksi Afrikannorsu. Jos kävisin lomalla Afrikassa ja laittaisin sieltä Instagramiin kuvan, jossa syötäisiin norsupihviä, tuomio olisi todella raju.”

Ankeriaan kalastuksella ei myöskään ole taloudellista merkitystä. Se, että Suomessa ei saada puututtua edes harrastuskalastukseen, ei ole kuitenkaan estänyt suomalaispoliitikkoja moralisoimasta muiden maiden toimia.

“On todella järjetöntä, että suomalaiset poliitikot tuomitsevat valaanpyynnin hyvin herkästi. Valtiovierailuilla Islannissa tai Japanissa saatetaan moraalipatsastella sillä, ettei valaita saisi tappaa.”

Yleisimmin pyydetty valaslaji on lahtivalas. Toisin kuin uhanalaisen ankeriaan, sen kanta on elinvoimainen.

“Suomi osallistuu maailmanlaajuisesti uhanalaisten lajien kadottamistalkoisiin muiden mukana.”

 

Rinteen hallituksen tavoite lopettaa luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ei ole ensimmäinen laatuaan.

Maa- ja metsätalousministeriön sivuilla lukee, että Suomi pyrkii pysäyttämään monimuotoisuuskadon vuoteen 2020 mennessä.

Tavoite on peräisin EU:n 2020-tavoitteista. Tavoitetta ei tulla saavuttamaan, sanoo Suomen ympäristökeskuksen biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Alroth.

“EU:ssa otetaan tavoitteita, mutta askeleita niiden saavuttamiseksi ei tehdä.”

Esimerkiksi EU:n maatalouspolitiikka on kaukana siitä, että se tukisi tavoitetta juuri millään tavalla, Ahlroth sanoo.

Aikaiseksi pitäisi kuitenkin saada. Niin EU-tasolla kuin laajemminkin maailmalla.

Biodiversiteetin heikkeneminen on maailmanlaajuinen ongelma. Edes Suomen luonnon tila ei ole yksin suomalaisten käsissä, vaikka ympäristöä suojeltaisiinkin täällä niin paljon kuin olisi mahdollista. Ankeriaskin vaeltaa Suomesta kutemaan Pohjois-Atlantille ja palaa sitten takaisin Golf-virtaa pitkin, joten ei ole yhdentekevää, miten muualla asiat hoidetaan.

Eikä Suomi tyrehdytä myöskään Itämeren happikatoa omin neuvoin.

“Vaikka Suomi tekisi Itämeren suhteen kaikkensa, mutta muut rantavaltiot eivät, hallituksen toimilla Suomi ei pysty kääntämään kaikkea.”

YK velvoittaa jäsenmaitaan huolehtimaan, etteivät ne päästä lajeja katoamaan omasta luonnostaan, vaikka niitä esiintyisi muissakin maissa.

Hallitusohjelman suhteen Alroth on kuitenkin toiveikas. Esimerkiksi METSO-ohjelman rahoituksen palauttaminen on toivottu käänne.

“Tarvetta tälle on ollut jo kauan, ja vihdoin ja viimein päästään toteuttamaan asioita, joita ei ole ainakaan tässä mittakaavassa ollut mahdollista tehdä pitkään aikaan. Tässä on selkeitä parannuksia aiempaan.”

Metsäluonnon monimuotoisuudessa eivät merkitse vain suojellut alueet, vaan myös se, miten talouskäytössä olevia metsiä kohdellaan, Alroth sanoo.

“Monella elinkeinon sektorilla otetaan tällä hetkellä askelia. Myös sellaisia, joilla ei ole tällaisia perinteitä, mikä on erittäin positiivista.”

Ainoastaan elinkeinoelämän käsiin Ahlroth ei sysää vastuuta, sillä viime kädessä biodiversiteetin heikkenemisessä on kyse siitä, että ihmiset kuluttavat liikaa.